Lehtori Tommi Ranti julistettiin 19.5.2016 Halisten koulun pihalla Halisillassa kuluvan vuoden Halisukoksi. KoroiSet – lehti kävi kyselemässä hänen ajatuksiaan kotipaikastaan ja elämästä muuten.
Esitteletkö lyhyesti itsesi?
Olen asunut Halisissa koko elämäni. Välillä olen käynyt opiskelemassa muualla Suomessa ja ulkomailla, mutta palannut aina takaisin Halisiin. Teen teknisen työn ja kuvataiteen lehtorin töitä peruskoulussa.
Taide ja käsillä tekeminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Olen mm. tutkinut ja tulkinnut Halisten perinteistä maaseutumaisemaa taiteen kautta. Viime kesänä järjestin Vehnälapset –taidetapahtuman, johon saimme myös kulttuurilautakunnalta pienen tuen. Suuri viisitähkäinen maaseututeos on edelleen nähtävissä Valkkimyllynkujalla.
Mikä on suhteesi Halisiin ja Halisten kylään?
Halisen sydänalue joen varrella on ollut läheinen ihan pienestä asti. Se on tuttua jopa yksittäisten puiden tasolla, on tehty majoja ja ritsojen lapsuuden aikana. Nykyisen Gregorius IX:n tien vieressä, siellä missä nykyisin ovat Turun ylioppilaskyläsäätiön talot, olin pikkupoikana kesäaikaan poimimassa kokopäiväisesti herneitä. Aamulle menimme ja iltapäivällä palattiin. Viljelijänä oli Halisten kylän Komoisten tilaa isännöineet Yrjölät.
Muutokset kuuluvat tämän ajan henkeen. Toisaalta se tuntuisi surulliselta, jos nämä viimeiset pellot, joita vielä on olemassa, tehtäisiin parkkipaikkoja tai puistoja. Minusta tätä aluetta pitäisi sen verran kunnioittaa, että näihin peltoihin ei infrastruktuuri koskisi.
Tämä viljava Halisten seutu on niin lähellä kaupungin keskustaa. Monikaan ei tiedä, että vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kauppatorilta tehdään sen leivän raaka-ainetta, jota kaupunkilaiset syövät. Maanviljelys on aika aktiivista. Suosittelen älykästä vanhan kunnioittamista.
Halisten vanha kylä on pysynyt melko samana vuosin varrella, vaikka rakentaminen onkin muuttanut Halisten alueita. Uusi osa Halisista on kohtuullisen älykkäästi suunniteltu. On kunnioitettu alueen perusluonnetta. On myös rivitaloja ja omakotitaloja. Tykkään alueen kokonaisuudesta. En näe sitä pahana ollenkaan. Alueelle muuttaneet ovat rikastuttaneet paikkakuntaa.
Olet mukana Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki ryn toiminnassa. Mitä odotat tältä yhdistykseltä ja, miten yhdistyksen tunnettavuutta voitaisiin lisätä?
Tuohon minulla ei yhtä vastausta. Perusperiaatteena tulisi olla, että yhdistys edistää alueen asioita. Yhdistyksen tavoitteena on yleensäkin varmaan se, että se luo yhteisöllisyyttä ja jakaa alueella asuville enemmän tietoa kotipaikastaan. Tiedon kautta sitten on itse kunkin parempi mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin vähitellen, vaikka osallistumalla yhdistyksen toimintaan tulemalla jäseneksi.
Olen itse ollut yhdistyksen toiminnantarkastajana 7 – 8 vuotta. Toimintani yhdistyksen kautta on ollut aika pienimuotoista, luonteeltaan aatteellista ja yleishyödyllistä. Yhdistyksen kautta voisi olla mahdollista järjestää erilaisia tapahtumia, kuten esimerkiksi olkisen Halisukon polton ja toteuttaa muitakin paikallisia hankkeita.
Yksi ihminen pysty ei näitä pysty toteuttamaan, siihen tarvitaan yhdistys. Jos vain on mahdollista, että yhdistyksen toiminta pystyy edistämään suurempiakin hankkeita, kuten näytelmiä ja muita esityksiä, niin se on pelkkää plussaa. Sinänsä on hienoa, että yleensä on yhdistys.
Olen ollut tuomarina Halisten alakoulun taidekilpailuissa kahtena tai kolmena viimeisenä vuonna. Tulokset ovat julkaistu sitten yhdistyksen järjestämässä Halisillassa. Siellä on ollutkin paljon nuorta innokasta väkeä.
Olen huomannut, että Halisten koulun edusta voi ollakin nykyaikana alueen keskuspaikka. Se on sellainen foorumi, jossa on lasten leikkikentät ja koulu ja jokaiselle henkilölle helppo tulla. Jalkapalloa oli hauska seurata. Positiiviset paikalliset kokemukset lisäävät asukkaiden kiintymystä kotiseutuunsa.
Mitä ajattelet KoroiSet – lehdestä ja www.koroinen.fi järjestelmästä?
Lehti on loistava, se on erittäin hieno aikaansaannos jo siinä, että sellainen on olemassa. Siinä on paikallisia asioita ja tapahtumia. Jos ajattelee alueen ihmisten kiinnostuksen herättämistä kotiseutuaan kohtaan, ei ole paljon muuta kuin keinoa ole kuin yhdistys ja lehti.
Verkossa julkaistavat blogit ja sosiaaliset mediat ovat luonteeltaan toisenlaisia. Ne ovat aineettomia asioita, jotka täytyy löytää erikseen. Lehti on konkreettinen. Sitä pystyy koskettamaan. Lehti on henkilökohtaisempi, joka on helpompi tuntea omaksi.
Nykyään täytyy kuitenkin olla myös sähköinen versio lehdestä. Meidänkin pitää olla myös virtuaalisessa maailmassa. Sähköinen media on kustannuksiltaan edullinen. On hyvä pitää KoroiSet – lehtien pdf -versioita esille sen avulla ja miksei myös symposiumien järjestämisen kautta syntynyttä aineistoa.
Alueen esittelyaineiston teko on loputon suo aineiston laajuuden takia. Kannatan etenemistä pikkuhiljaa. Kun uusia asioita tai näkökulmia tulee esille tavalla tai toisella, ne on hyvä listata ja katsoa, onko syytä edetä niiden suhteen. Kannatan tosiasioihin perustuvaa syvätietoa, en niinkään nopealukuista kulutustietoa. Toivotan hyvää joulun odotusta kaikille halis- ja räntämäkiläisille!
Timo Leinonen