Mikon ystävän ja työtoverin Kustaa Vilkunan pojan poika professori Janne Vilkuna jatkaa nyt Mikon työtä kotiseutuajattelun ja – työn saralla Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtajana. Hänen alustuksessa puhuttelivat erityisesti se, miten Kustaa Vilkuna liittyy Mikko Tallgrenin elämäntyöhän, ja mikä on Tallgrenin keskeisin panos Suomen kotiseutuliikkeen näkökulmasta. Selostan seuraavassa näitä teemoja Janne Vilkunan alustuksen pohjalta.
Oma ja oman suvun linkki Tallgreniin
Kustaa Vilkuna syntyi 1902 Nivalassa. Hän oli näin 17 vuotta Mikko Tallgreniä nuorempi. Molemmilla oli samantyyppinen sukutausta ja he olivat kiinnostuneita samantyyppisistä asioista. Kustaa Vilkuna sai paljon vaikutteita Tallgreniltä. He olivat myös hyviä ystäviä.
Kustaa Vilkuna päätyi tutkimaan Varsinais-Suomen kansankulttuuria. Kun sitten Vilkuna vei käsikirjoituksen Tallgrenille luettavaksi, tämä totesi, että työhän on väitöskirja. Työ ei ollut tarkoitettu väitöskirjaksi, mutta semmoiseksi se kuitenkin muodostui. Siitä tuli ensimmäinen puhtaasti suomalaista aineistoon pohjautuva alan väitöskirja. Janne Vilkunalla on nyt iso osa isoisänsä valtavasta kirjastosta.
Vastinpari: Mikko Tallgren ja Julius Ailio
Janne Vilkunan mukaan Mikko Tallgren nähdään nykyisin ennen kaikkea arkeologina. Hänen panoksestaan ja vaikutuksestaan kotiseutuliikkeeseen on keskusteltu vain vähän. Janne Vilkuna on tutkinut Tallgrenin kiistakumppania arkeologian alalla, Julius Ailiota, jota hän pitää Tallgrenin rinnalla Suomen merkittävimpänä arkeologina.
He lähestyivät tyystin eri tavalla arkeologisia kysymyksiä. Kun Ailio tukeutui luonnontieteisiin tutkimuksissaan, Tallgrenin päättelyt pohjautuivat kulttuurillisiin seikkoihin. Tallgren on Suomen kansainvälisesti tunnetuin arkeologi. Ailio on taas ollut yhteiskuntapoliittisesti hyvin vaikuttava henkilö.
Kun Tallgren väitteli vuonna 1911, Ailio oli vastaväittelijänä. Ailio oli hyvin kriittinen, mutta hän kaikesta huolimatta suositti väitöskirjatyön hyväksymistä. Ankara kritiikki kuitenkin masensi Tallgreniä. Hän jätti arkeologian muutamaksi vuodeksi ja suuntasi päätarmonsa kotiseutututkimukseen, mitä voidaan pitää kotiseutuliikkeen kannalta hyvin merkittävänä asiana.
Piirteitä Tallgrenin panoksesta kotiseutuliikkeelle
Kotiseutututkimus ei ollut sinänsä Tallgrenille mitään uutta. Yksi Suomen kotiseutuliikkeen alkuunpanijoista, Robert Boldt oli Tallgrenien perhetuttu. Tallgren oli kirjoittanut jo vuonna 1907 kaksi artikkelia Turun Sanomiin kotiseutututkimuksesta. Vuonna 1908 oli vietetty Helsingissä ensimmäiset kotiseutupäivät.
Vuonna 1910 Tallgren määritteli ohjelmajulistukseen kotiseutututkimuksen tehtäväksi tarjota halukkaille sellaista työtä, joka vastaa heidän muuta kokemusta, tuottaa heille tekemisen iloa, ja joka samalla edistää vuorovaikutusta kotiseutu- ja tieteellistä työtä tekevien välillä tieteen edistämiseksi.
Väitöskirjan jälkeisenä vuonna 1912 Tallgren julkaisi teoksen Suomen kotiseutututkimus. Kirja ilmentää Janne Vilkunan mukaan sitä tavatonta perusteellisuutta, jota Tallgren ilmentää työssään. Valtavat aineistomassat on ensin koottava ja järjestettävä ennen kuin voi päätellä yhtään mitään. Siinä on juurta jaksain selvitetty koko kotiseutututkimuksen kenttä. Se on täydellinen analyysi siitä, missä ollaan oltu, missään ollaan ja mihin pitää mennä. Se on hieno selvitys ja siinä on hieno tulevaisuuden kuva.
Tallgren oli alusta asti mukana Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunnan työssä sen lakkauttamiseen saakka 1930-luvun lopulla ollen poissa sen toiminnasta vain muutaman vuoden. Valiokunta oli tutkimuselin. Sodan jälkeen perustettiin kotiseutuliitto, joka on nykyisin valtava järjestö, yli 800 jäsenjärjestöä, ympäri valtakuntaa. Kun Keskusvaliokunta perustettiin, yhdistyksiä oli mukana vain 8 kpl.
Lopuksi
Janne Vilkuna painotti, että edellä esitetty oli vain pieni osa siitä mittavasta työstä, mitä Mikko Tallgren on tehnyt Suomen kotiseutuliikkeen hyväksi. Hän esitti lopuksi kysymyksen, johon myös antoi selvän vastauksen: Mitä ihmisestä jää ylipäänsä jäljelle? Jäljelle jäävät viimekädessä lapset ja elämäntyö. Tallgrenillä ei ollut lapsia, mutta hän jätti jälkeensä valtavan elämäntyön. Kotiseutuliitto on todiste siitä, että Tallgrenin työ elää.
Timo Leinonen