Kirkkoherra emerita Katri Rinteen jouluhartaus
Tämä vanha kertomus on puhutellut itseäni hyvin vahvasti:
”Korkean mäen päällä kasvoi kolme puuta. Ne haaveilivat siitä, mitä niistä tulisi isona. Minä haluan olla kaunis korea aarrearkku, sanoi ensimmäinen. Minäpä haluan purjehtia ulapoilla ja kuljettaa kuninkaita, minusta tulee maailman vahvin laiva, sanoi toinen. Minusta tulee maailman korkein puu! Kun ihmiset kohottavat katseensa minuun, he näkevät taivaan ja muistavat Jumalan, sanoi kolmas.
Niin vuodet kuluivat ja puut kasvoivat suuriksi. Eräänä päivänä mäelle kiipesi kolme puunhakkaajaa. Ensimmäisen puunhakkaajan kirves heilahti ja ensimmäinen puu kaatui. Toisen puunhakkaajan kirves heilahti ja toinen puu kaatui ja sitten heilahti kolmannen kirves ja puu kaatui.
Ensimmäinen puu ilahtui, kun se vietiin puusepän verstaaseen. Mutta puuseppä ei tehnytkään siitä aarrearkkua vaan eläinten ruokakaukalon. Toinen puu oli mielissään, kun puunhakkaaja vei veneveistämöön. Tällä kertaa siitä ei tehtykään purjealusta vaan vaatimaton kalastusvene. Kolmas puu hakattiin paksuiksi lankuiksi ja laitettiin varastoon.
Kului kauan aikaa. Puut olivat melkein unohtaneet haaveensa. Eräänä yönä nuori äiti laski vastasyntyneen vauvansa eläinten kaukaloon ja suuri tähti hopeoi valollaan ensimmäisen puun. Silloin ensimmäinen puu tiesi, että sen sylissä lepäsi maailman suurin aarre.
Paljon myöhemmin väsynyt kulkija astui kalastajaveneeseen ystäviensä kanssa. Nousi kova myrsky ja toinen puu vapisi pelosta. Se tiesi olevansa liian heikko. Kulkija nousi seisomaan, ojensi kätensä ja sanoi: Vaikene, ole hiljaa! Ja tuli tyyntä. Toinen puu käsitti, että se kuljetti taivaan ja maan kuningasta.
Eräänä perjantai aamuna kolmas puu havahtui siihen, että se vedettiin ulos lankkukasasta ja kannettiin mäelle. Se kuuli vihaisia huutoja. Se vapisi, kun sotilaat naulasivat siihen miehen käsistä ja jaloista. Se oli julmaa! Kolmas puu tunsi itsensä rumaksi ja runnelluksi.
Sunnuntaiaamuna, kun aurinko oli nousemassa ja maa vavahteli kolmannen puun alla se tajusi, että Jumalan rakkaus oli muuttanut kaiken. Jumalan rakkaus oli tehnyt ensimmäisestä puusta kauniin, toisesta puusta vahvan ja aina kun ihmiset katsoivat kolmatta puuta, he muistivat Jumalan.”
Elämä tässä ja nyt, lahja ja joulukirkko
Taaksejäänyttä ei voi muuttaa, huomisesta ei vielä tiedä, mutta tässä ja nyt on elämä. Jumalan rakkaus voi muuttaa kaiken.
Yksinäiseen tai yhteiseen jouluun Jumala antaa sinulle parhaimmista parhaimman, arvokkaimman ja pysyvämmän joululahjan Jeesuksen. Lahja on ilmainen ja vastaanotettavissa, jos niin tahdot. Lahja sisältää armon (ansaitsematon rakkaus minun osakseni). Ei mikään epäonnistuminen, rike tai elämisen harmi vie oikeutta Jumalan armoon. Sinä kelpaat ja riität juuri sellaisena kuin olet! Saamme olla armollisia itsellemme ja toinen toisillemme. Rakkaus on tärkeintä, ikuinen rakkaus, joka löytyy, kun katsoo ristiä. Usko vain, juuri sinua rakastetaan.
Lahjassa on mukana luottamus. Elämä ei ole sinun tai meidän varassamme. Sinua ja meitä kannattelevat iankaikkiset kädet, Jumalan hyvä tahto.
Lahjaan sisältyy toivo. Enkelien viesti on suunnattu sinulle, meille jokaiselle. Älä pelkää! Älkää pelätkö! Tämän viestin varassa voi olla ja elää turvallisesti ja rohkeasti. Jumalan rakkaus voi muuttaa kaiken. Se antaa sisimpään rauhaa, sydämeen kiitoksen, elämään iloa, vapautta monenlaisista kahleista ja ennakkoluuloista tuo rauhan, kiitollisuuden, elämään ilon, vapauden toteuttaa ja olla oma itsensä. Jumalan rakkaus kutsuu luokseen jokaisen.
Joulukirkolta odotan jotakin, joka olisi parempaa kuin elämä, kauniimpaa kuin oma minä, pyhempää kuin tahtoni ja toiveeni. Jotenkin haluan päästä itseäni parempaan seuraan. Ja siksi saavun yhä uudelleen ja uudelleen joulukirkkoon, juuri samaan ja pysyvään, muuttumattomaan. Kiitollisena siitä, että saan vapaassa isänmaassa vapaasti tulla Jumalan kasvojen eteen. Haluan kuulla jouluevankeliumin, sen entisen ja tutun. Joulu alkaa, kun kuulen saman sanoman Kristuksesta, joka on syntynyt minun Vapahtajakseni, minun Herrakseni ja Armahtajakseni. Joulu on minulle kutsu ja lahja, joulu ei ole vaatimusta tai suoritusta.
Toivotan sinun jouluusi Jumalan rakkautta, sitä että Pyhä koskettaisi, että kestäisit keskeneräisyytesi ja saisit iloa siitä, että olet ja olemme olemassa!
Siunauksin!
Katri Rinne
Rovasti, eläkkeellä oleva entinen Maarian pappi ja kirkkoherra