Kalmarin unioni hajoaa, Kustaa Vaasan aika alkaa
Pohjoismainen valtioliitto Kalmarin unioni (1397 – 1523) oli riitaisa. Kun unionin ja Tanskan kuningas Kristian II kruunattiin Tukholmassa 4.11.1520, sitä seurasi tapahtumat, joita kutsutaan Tukholman verilöylyksi. Suuri osa Ruotsin ylimmistä säätyläisistä mestattiin, mm. tulevan kuninkaan Kustaa Vaasan isä. Tämä johti Kustaa Vaasan johtamaan kapinaliikkeeseen. Sen päätteeksi Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi Strängnäsissä kesäkuussa 1523 ja unioni purkautui lopullisesti.
Unioni oli antanut Suomen alueelle ja Turun piispalle varsin itsenäisen aseman suhteessa Ruotsin valtakeskuksiin.Kustaa Vaasa ei ollut erityisen oppinut, mutta hänellä oli hyvä ihmistuntemus. Avainhahmo reformaation käynnistymisessä Ruotsissa oli Strängnäsin tuomiokapitulin korkea-arvoinen jäsen Laurentius Andreaea Wittenbergissä opiskellut ja reformaation ajatukset omaksunut Olaus Petri.
Jälkimmäinen oli palannut Wittenbergistä jo vuonna 1518. Hän kykeni vakuuttamaan Andrean reformaation kannattajaksi. Uusi testamentti julkaistiin ruotsiksi 1526 ja koko Raamattu 1541. Andrea toimi kuninkaan kanslerina ja vaikutti siinä asemassa siihen, että Kustaa Vaasa sai käsityksen siitä, mistä reformaatiossa on kysymys.
Reformaatio ei ollut kansanliike vaan kuningasjohtoinen. Kustaa Vaasa hyödynsi Lutherin esittämää ajatusta maallisen ja hengellisen vallan suhteesta omassa kirkkopolitiikassaan. Hän haki kuitenkin muutoksille hyväksynnän kirkolliskokouksissa ja valtiopäivillä.
Laurentius Andrea opetti: ”Kirkko ei ole sama kuin papisto, vaan kristitty kansa.” Tästä johdettiin ajatus, että kirkon omaisuuskin kuuluu kuninkaan johtamalle kansalle. Västeråsin valtiopäivillä 1527 päätettiin, että Jumalan sanaa on saarnattava puhtaasti, eli Lutherin hengessä, Raamatun mukaisesti.
Edelleen päätettiin, että piispat eivät saaneen vihkiä papiksi ketään, joka ei suostu tähän. Vielä päätettiin siitä, kirkon ”liika” omaisuus peruutettiin valtiolle. Kuninkaalle annettiin oikeus määritellä se, mikä omaisuus katsottiin missäkin liiaksi. Piispan linnoja, Kuusiston linna mukaan lukien ruvettiin tuhoamaan tämän päätöksen nojalla.
Määräystä saarnata Jumalan sanan puhtaana tulkittiin eri tavalla niiden keskuudessa, jotka pyrkivät täyteen reformiin, ja niiden, jotka halusivat uudistaa katolista uskontoa. Kuningas ei kuitenkaan halunnut muuttaa kirkon oppeja ja tapoja yhtä nopeasti kuin reformaation puolestapuhujat, koska kansa piti lujasti kiinni ”vanhoista hyvistä kristillisistä tavoista”.
Kustaa Vaasan kirkkopolitiikka muuttui 1539 yhä kuningasjohtoisemmaksi. Hän korvasi aikaisemmat kirkolliset euvonantajansa Laurentius Andreaen ja Olaus Petrin saksalaisella Georg Normanilla. Veroa alettiin kantaa myös papistolta niiden luetteloiden mukaan, jotka hankittiin kirkolta 1540-luvulta.
Opillisia uudistuksia kiirehdittiin ja kirkon tiloja siirrettiin valtion omistukseen. Vuoden 1544 Västeråsin valtiopäivillä sitten hylättiin kokonaan katolinen oppi ja katolliset kirkonmenot.
Agricola ennen Turun aikaa
Mikael Agricola syntyi ilmeisesti noin 1510 Pernajassa itäisellä Uudellamaalla. Alue oli pääosin ruotsikielistä. Agricolan vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Mikaelilla oli kolme sisarta. Äiti eli vuoteen 1551 isän kuoltua jo aiemmin.
Agricola lähettiin vuoden 1517 tienoila Viipurin latinakouluun. Viipuri oli siihen aikaan vilkas kauppakaupunki, jolla oli hyvät yhteydet Suomenlahden eteläpuoleisiin saksankielisiin kulttuuripiireihin. Mikael otti Viipurissa itselleen latinankielisen nimen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää.
Viipurin linnassa piti hoviaan vuodesta 1525 saksalainen kreivi Juhana, joka oli taistellut Kustaa Vaasan puolella tanskalaisia vastaan. Hän oli mennyt naimisiin kuninkaan sisaren kanssa ja saanut hallittavakseen Viipurin ja Savonlinnan läänit.
Hän piti yhteyttä veljiensä hallitsemaan pieneen pohjoissaksalaiseen Hoijan ruhtinaskuntaan. Siellä pantiin toimeen reformaatio 1525. Hieman tämän jälkeen Viipurin hovissa siirryttiin luterilaiseen jumalanpalvelukseen.
Muutto Turkuun
Viipurin koulun rehtori Johannes Erasmi siirtyi 1528 Turun piispan Martti Skytten kansleriksi ottaen mukaansa Agricolan, josta tuli piispan kirjuri. Johannes kuoli seuraavana vuonna ja Agricola peri hänen virkansa. Hän oli silloin vasta noin 20-vuotias. Agricola sai viran Turun tuomiokapitulista. Sen lisäksi hän ryhtyi opiskelemaan papiksi.
Turun piispanistuin oli ollut vapaana Arvid Kurjen kuoltua pakomatkallaan Pohjanlahdella 1522. Martti Skytte oli kuninkaan ehdokas piispaksi. Hän nousi piispaksi vuoden 1528 alussa. Hän oli noin 60-vuotias suomalaissyntyinen dominikaaniveli. Hän oli katolinen, mutta suostui ottamaan viran vastaan ilman paavin vahvistusta.
Hän oli valmis myös vannomaan piispan valan, johon kuului uskollisuuslupaus kuninkaalle. Hänen oli tyydyttävä piispan tulojen supistuksiin ja siihen, että Kuusiston piispanlinna purettiin 1528. Skytte hoiti virkaansa kuolemaansa 30.12.1550 saakka.
Reformaation edelläkävijä Turussa oli ollut Turun pormestarin poika Pietari Särkilahti. Hän oli opiskellut ja tutustunut uusiin ajatuksiin Keski-Euroopassa vuodesta 1516 palaten Turkuun 1520-luvun alussa.
Hänen sanotaan olleen ensimmäinen avioitunut pappi Pohjoismaissa. Turkuun palatessaan hän sai katedraalikoulun rehtorin viran. Koulu oli hiippakunnan korkein oppilaitos. Koulusta tuli hänen aikanaan reformaation kannattajien sillanpääasema Suomessa. Hänestä tuli myös Turun tuomiokapitulin arkkiteini. Kuningas käytti häntä luottohenkilönään Turussa. Särkilahti kuoli 1529.
Agricola tutustui Raamattuun latinan kielellä, kävi kuulemassa saarnoja ja seuraamassa jumalanpalvelusmenoja ja osallistui itse jumalanpalveluksiin varsinaisen papiston apulaisena. Hänet vihittiin papiksi.
Hän tutustui myös perusteellisesti Lutherin Postillaan. Kirjaan tehdyistä reunamerkinnöistä on pääteltävissä, että erityisesti seuraavat Lutherin vastustamat opit ja instituutiot olivat puhutelleet häntä: paavin valta-asema, pyhimysten palvonta, kiirastulioppi, sielunmessut, luostarit, selibaatti, paastot ja itse katollinen messu.
Toisaalta hän tuntuu vastaavasti arvostavan erityisesti Lutherin ajatuksia siitä, että Raamatulle on annettava ehdoton arvovalta ja että ihminen pelastuu yksinomaan uskon kautta. Yleisesti ottaen voinee sanoa Agricolan tekemien merkintöjen pohjalta niin, että hänen mukaansa on parempi rakentaa olemassa olevan päälle kuin repiä vanhat rakennelmat pois. Hän tuntuu siis kuunnelleen mieluummin rakentavaa kuin repivää Lutheria.
Lähtö Saksaan
Turusta ei ollut mahdollista lähteä ulkomaille opiskelemaan 1520-luvulla. Pelättiin liikaa uusia oppeja. Linja muuttui kuitenkin 1520-luvun lopussa kuninkaan otettua myönteisen kannan reformaatioon. Hän oli samalla katkaissut välit paaviin. Piispat joutuivat taipumaan.
Ensimmäiset opiskelijat lähetettiin Wittenbergiin vuonna 1531. Agricola aloitti opiskelun siellä 1536. Hänet oli jo silloin jo vihitty papiksi. Hän opiskeli filosofisessa tiedekunnassa ja valmistui sieltä maisteriksi. Agricola seurasi molempien reformaattorien, Lutherin ja Melanchtonin luentoja. Molemmat myös kirjoittivat suosituskirjeen toimitettavaksi Kustaa Vaasalle.
Wittenbergissä Agricola laati kaksi anomusta Kustaa Vaasalle avustuksen saamiseksi Uuden testamentin suomentamiseen. Rahaa hän ei saanut ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kyllä. Käännöstyön hän kuitenkin aloitti. Agricola hankki paljon merkittäviä kirjoja Wittenbergin aikanaan.
Maisterin tutkinto tuli valmiiksi helmikuussa 1539. Agricola palasi Wittenbergistä yhdessä saksalaisen Georg Normanin kanssa vapunpäivänä 1539. Normanista tuli myöhemmin 1544 Ruotsin kirkon ylin valvoja, ”kirkkoministeri”, joka rakensi kirkon hallintoa saksalaisen mallin mukaan.
Paluu Turkuun koulun, kirkkohallinnon ja käännöstyön pariin
Turkuun palattuaan Agricola jatkoi toimintaansa kirkon hallintoelimessä tuomiokapitulissa sekä katedraalikoulun rehtorina ja opettajana sekä jatkoi käännöstyötään. Opetuksen hän koki raskaaksi.
Valtiovalta oli siirtänyt kirkon entistä omaisuutta itselleen. Huhuttiin, että papeilta viedään loputkin tulot. Vanhemmat eivät halunneet siksi laittaa lapsiaan kouluun papiksi opiskelemaan. On tunnettu tosiasia, että koululaitos pyrki rappeutumaan reformaation aikana.
Kustaa Vaasan harjoittama kulttuuripolitiikka merkitsi myös sitä, että Turun koulun odotettiin kouluttavan valtiovallan palvelukseen kirjureita ja tilinpitäjiä. Vuoden 1544 syksyllä Agricola sai kuninkaallisen käskyn toimittaa muutamia taitavia teinejä Tukholman kanslian palvelukseen.
Käsky ei kuitenkaan tehonnut ennen kuin Agricola sai uuden kireämpään sävyyn kirjoitetun käskykirjeen. Agricola joutui luovuttamaan vasten tahtoaan koulumestarin viran Paavali Juustenille 2.2.1548.
Agricola keskittyi sen jälkeen suomentamiseen ja hiippakunnan hallintoon.
Kirkon verotulot vähenivät samaan aikaan, kun kirkon omaisuus siirtyi valtiovallalle. Hiippakunnan keskushallinto heikkeni samaan aikaan. Kun joku tuomiokapitulin jäsenistä kuoli, uutta jäsentä ei nimetty. Maatila, josta jäsen oli saanut palkkatulonsa, siirtyi valtion omaisuudeksi ja samalla siitä saadut tulot valtion tuloiksi.
Agricolan suurehkoista palkkatuloista muihin tuomiokapitulin jäseniin verrattuna on mahdollista päätellä, että hänen on odotettu tekevän käännöstyötä. Käännöstyötä hän joka tapauksessa teki ja loi tällä työllään pohjan kirjoitetulle suomen kielelle Hän julkaisi ensimmäinen suomenkielisen kirjan, 16-sivuisen Abckirian 1544.
Hänen päätyönsä oli Uuden testamentin suomennos, jota hän valmisteli 10 vuotta. Se julkaistiin 1548 nimellä SE Wsi Testamenti . Agricola suomensi jumalanpalvelukseen ja kirkollisten toimitusten tarpeisiin kirjat, jotka ilmestyivät 1549. Raamatun Psalmien kirja, Psalttari ja valikoima Vanhan testamentin profeettakirjoja julkaistiin vuosina 1551 ja 1552.
Hän myös ruotsinsi alasaksasta Visbyn merilain. Hän käänsi paljon muutakin, etupäässä uskonnollista kirjallisuutta. Kääntämisohjelmaan on vaikuttanut niin silloisen kirkon tarve ja ilmeisesti myös Agricolan omat kiinnostuksen kohteet.
Agricola oli kielenkäytössään Lutheria maltillisempi. Kun Luther sanoo Postillassaan, että pyhimysten palvonta on saatanallisuutta, Agricola käyttää ilmausta turhaa. Agricola vaali enemmän perinnettä ja vältti Lutherin käyttämää voimakasta paavin vastaista retoriikkaa.
Uuden testamentin suomennoksen pohjakieleksi Agricola valitsi Turun seudulla puhutun kielen. Samalle kielelle oli jo vakiintunut kirkollinen kieli muutenkin. Kolme neljästä Agricolan kirkollisesta tuotannossaan käyttämästään 8000 sanasta on vielä käytössä.
Tulo Turun hiippakunnan 25. piispaksi ja kuolema
Agricola kulki tarkastusmatkoilla jo vanhan piispa Skytten sijaan. Kun Skytte kuoli 1550, piispan virkaa ei täytetty ennen kuin 1554. Samalla hiippakuntien kokoa pienennettiin. Suomen alueen hiippakunta jaettiin kahteen osaan. Agricola sai Turun ja Paulus Juusten Viipurin hiippakunnan.
Piispojen nimitys korvattiin ordinarius-nimikkeellä. Agricola itse käytti nimitystä virastaan Episcopus Aboensis.
Seuraavana vuonna, kesällä 1555, puhkesi rajariitoihin liittyvä avoin sota Venäjän kanssa. Kustaa Vaasa oleskeli Suomessa elokuusta 1555 heinäkuuhun 1556. Vuoden 1557 alussa aloitettiin rauhanneuvottelut. Agricola kuului satahenkiseen rauhanneuvottelukuntaan, joka saapui Moskovaan 24.2.1557.
Sopimukseen päästiin maaliskuun lopulla. Rauha vahvistettiin ristiä suutelemalla paluumatkalla Novgorodissa 2.4.1557. Kun seurue ylitti rajan, Turun piispa Agricola sairastui ja kuoli 9.4.1557.
Juustenin Piispainkronikka kertoo tapahtuneesta:
Mutta kun he rauhan vahvistettua palasivat Venäjältä, tauti tempaisi matkalla maisteri Mikaelin; hänen terveytensä ei aikaisemminkaan ollut kovin vahva. Niinpä äkillinen kuolema kohtasi hänet matkalla, ja hän nukkui Herrassa Uudenkirkon pitäjän Kyrönniemen kylässä. Hänet haudattiin sitten Viipuriin palmusunnuntain jälkeisenä maanantaina [12.4.] herra arkkipiispan ja usein muiden läsnä ollessa.
Agricola oli avioitunut 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa, joka kuoli 1595. Heidän poikansa Kristian Agricola syntyi 11.12.1550. Hän seurasi isänsä jälkiä kirkollisella uralla. Hänet nimitettiin Tallinnan ja Haapsalun piispaksi 1583. Hän avioitui Elina Flemingin kansa samana vuonna. Seuraavana hänet aateloitiin. Hän kuoli jo 1586. Häneltä ei jäänyt perillistä.
LÄHTEET
Harviainen, Tapani & Heininen, Simo & Huhtala, Aarre. Oma kieli. Mikael Agricolan tekstejä nykysuomeksi. Edita Prima Oy. Helsinki 20017.
Heininen, Simo. Nuori Mikael Agricola. SKS. Helsinki 1976.
Heininen, Simo & Heikkilä, Markku. Suomen kirkkohistoria. Edita Prima Oy , Helsinki 2010.
Juusteen, Paavali. Suomen piispain kronikka. SKS: Helsinki. 1988-
Tarkiainen, Viljo & Tarkiainen, Kari. Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki. 1985.
http://www.sti.fi/luennot/files/tp000329.html päivitetty 10.10.2016Artikkelin
Artikkelin I osa löytyy tästä.
Artikkeli on julkaistu printtilehdessä, ks. KoroiSet 1/2017
Timo Leinonen