Vuoden 2023 HaliSukko on Maarian seurakunnan eläkkeellä oleva kappalainen Mikko Laurén. Seuraavassa Koroinen.fi:n toimitus esittelee hänen uraansa kirkon palveluksessa ja hänen suhdettaan Halisiin ja Halisten asukkaisiin ja sitä, miten miten hän ymmärsi työssään papin tehtävänsä, eli mikä oli hänen työnäkynsä. Työnäky on jotakin, minkä tekijä uskoo työssään olevan kaikkein keskeisintä.
Mikko Laurénille tämä työnäky tarkoitti halua olla seurakunnassa yhteisöä rakentava pappi, joka suunnittelee ja toteuttaa uusia messuja ja tapahtumia yhdessä vapaaehtoisten seurakuntalaisten kanssa. Hän tiivistää työnäkynsä ajatukseen kasvattaa seurakunnan toimintapiiriä ja sen syvyyttä yhteistyöllä seurakuntalaisten kanssa. Kaikesta päätellen tämä usko omaan tehtävään ja sen toteuttamistapaan on ollut vahva, vaikuttava ja tuloksellinen.
Halisissa asuva etnologi Helena Ruotsala kirjoittaa Aulis Katajamäen uudesta muistelukirjasta:
Halinen on muuttunut todella nopeasti viime vuosikymmenien aikana. Se on saanut paljon uusia asukkaita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Muutoksen huomaa niin monista kadunnimistä kuin Halisten Kylänmäestä taloineen. Paljon tästä entisestä ajasta Halisissa kertovat Aulis Katajamäen kirjoitukset KoroiSet-lehdessä 2008-2017. Hänet valittiin Halisukoksi vuonna 1995. Nyt nämä kirjoitukset on yksissä kansissa julkaissut Halinen-Räntämäen kotiseutuyhdistys Timo Leinosen toimittamana.
KoroiSet -lehteä julkaistiin vuosina 2008 – 2017- Lehden vakionumerona oli Aulis Katajamäen kertomusta menneiltä ajoilta. Hän on syntypäräinen halislainen, joka on asunnut Halisten kylässä 70 vuotta. Näin hän kirjoituksillaan rikastuttanut Halisten lähimenneisyyttä ja saattanut sen näin muidenkin ulottuville.
HaliSviikon 2023 Halisten kylän umpipihakierroksella hän kertoi osallistujille elämästä Halisissa vuosikymmenet sitten. Kirjan kansikuvassa hän istuu kierroksella Rantien talon portailla kertomassa osallistujille elämästään kylässä 1930-luvulta lähtien.
Artikkelikuvassa on Aulis Katajamäen lapsuuden koti, Katajamäki -niminen kiinteistö kuvattuna Frantsinkadun suunnalta vuonna 2020. Jäljempänä on kolme hänen muistelukertomustaan vuosilta 2008, 2009 ja 2010 ikään kuin johdantona Nummen kirjastossa 1.11.2023 kello 17.00 julkistettavalle kotiseututeokselle Elämää ja ihmisiä Halisissa – Aulis Katajamäki kertoo. Kirjaa myy Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki ry. Tilaustiedot löytyvät tästä.
Kankuri, värjäri ja villaintoilija Hannele Köngäs kertoo toiminnastaan kotiseutuyhdistyksen edustajille keväällä 2022
Ympäristö ja sen merkitys ihmiselle
Halisissa asuva ja toimiva kankuri, värjäri ja villaintoilija Hannele Köngäs kertoo
Pohdin monesti mielessäni sitä, miten ympäristö vaikuttaa siihen, mistä olemme kiinnostuneita ja mistä innostumme. Olen kankuri eli kangaspuilla kutoja, villaintoilija ja kasvivärjäri. Kiinnostukseni kohteena ja innoittajanani on ollut tekstiilihistoria. Voin sanoa asuvani tekstiilihistorian keskellä. Tuvan ikkunasta katsellessani näen Halisten kosken ja joen vastarannalla Kaarinan kirkkomäen, jota vastapäätä joen toisella puolella on Koroinen. Kilometrin päässä jokivartta ylöspäin mentäessä on Kuralan Ristimäki ja siitä noin kilometri eteenpäin Ravattulan Ristimäki. Vielä pidemmälle mentäessä on Liedon Ristinpelto, Vanhalinnaa vastapäätä tällä puolella jokea. Kaikki nämä paikat liittyvät vahvasti suomalaiseen tekstiilihistoriaan.
Maarian kirkon hautausmaan kulmassa Mauno Tavastin kadun vieressä, on massiivinen hautakivi. Siihen on merkitty länsisivuun nimet: asessori ja apteekkari Johan Julin 1859–1820, hänen vaimonsa Albertina Karberg 1765–1835 sekä heidän tyttärensä Elisabeth Margaret. Toisella, itäisellä sivulla on taas nimet: apteekkari John Julinin vaimo Lise Keckman 1790–1815 ja apteekkarin kolme lasta.
Johan Julin (1752–1820) syntyi Västeråsissa Ruotsissa ja kuoli 1820 Turussa. Hän harjoitteli ja työskenteli useissa apteekeissa Ruotsissa. Örebron kaupunginvälskärin johdolla hän opiskeli myös kirurgisia taitoja. Proviisorin arvon hän saavutti vuonna 1780. Suomeen hän muutti 1782 hoitamaan apteekkia Uuteenkaarlepyyhyn ja sieltä edelleen Ouluun 1783, josta hankki apteekin ja avioitui edeltäjänsä tyttären, Albertina Karbergin kanssa (1765–1835). Albertinalla oli aikoinaan merkittävä asema Oulun sosiaalisessa elämässä.
Apteekkari Johan Julinin (1752-1820) perhehauta Maarian kirkon hautausmaalla
Julin oli myös tiedemies ja luonnontieteilijä, joka oli usealla alalla uranuurtaja. Esimerkiksi hän rokotti ensimmäisenä oman tyttärensä isorokkoa vastaan Pohjanmaalla vuonna 1802. Hänellä oli oma laaja tieteellinen kirjasto ja iso kokoelma luonnontieteellisiä kokeisiin tarvittavia laitteita. Julin lähetti oman kuumailmapallonsa matkaan 1784 Kustaa III:n kunniaksi järjestetyssä juhlassa ensimmäisenä koko Pohjoismaissa.
Kun tutkimusmatkaaja Giuseppe Acerbi kulki kesäkuussa 1799 Oulun kautta Nordkapiin, Julin liittyi seurueeseen kasvitieteen ja meteorologian asiantuntijana. Acerbi vietti Oulussa lähes kaksi kuukautta ja tutustui tänä aikana Julininiin ja vakuuttui tämän tieteellisestä pätevyydestä. Julin teki fysikaalisia kokeita ja meteorologisia havaintoja ja lähetti niitä Ruotsin tiedeakatemiaan. Hänet kutsuttiin akatemian jäseneksi vuonna 1791.
Julinin poika, John Julin (1787–1853) hankki haltuunsa Turun akatemian apteekin vuonna 1811 (myöhemmin Yliopiston apteekki). Vanhempi Julin seurasi poikaansa kolmen vuoden perästä 1814 ostamalla oikeudet Turun I kaupunginapteekkiin (myöhemmin Kauppatorin apteekki). Hän kuoli 1820. I kaupungin apteekin hoitoa jatkoi hän nuorempi poikansa Erik Julin (1796–1874), jolla tuli aikanaan olemaan huomattava merkitys Turun kaupungille ja sen kehitykselle Halisten tehtaiden toiminnasta vastaamisen lisäksi.
Johan Julinin perhehaudan toiselta puolelta löytyy oululaisen apteekkarin ja tervaporvarin Keckmanin tyttären Lise Keckmanin (1795 – 1815) nimi. Hän oli Johan Julinin pojan, apteekkarin ja tehtailijan John Julinin (1787 . 1853) ensimmäinen vaimo.
Nuorempi Julin, eli John Jakob Julin oli naimisissa neljä kertaa. Ensimmäinen vaimo Elisabeth Keckmanin, jonka nimi on hautakiven toisella puolella, isä oli oululainen tervaporvari, laivanvarustaja ja kauppaneuvos Lars Keckman (1754–1833). Äiti oli oululaisen kauppiaan Michael Schulinin tytär ja samalla kauppaneuvos Zachris Franzénin isän leski, Helena Schulin (1755–1811). Kauppaneuvos kuoli 1787. Leski avioitui vuonna 1789 Lars Keckmanin kanss
Franz Michael Franzén (1772–1847) oli perheensä vanhin lapsi ja samalla Elisabeth Keckmanin velipuoli. Kummallakin oli sama äiti ikäeron ollessa noin 18 vuotta. Äiti oli ollut vain 15-vuotias avioituessa 26-vuotiaan Z. Franzénin kanssa.
Elisabeth Keckmanilla oli pari vuotta vanhempi täysveli Carl Keckman (1793–1838). Hän on ollut ensimmäinen suomen kielen lehtori yliopistossa ja samalla merkittävä suomen kielen ja kirjallisuuden kehittäjä. Hänen kotonaan perustettiin vuonna 1831 Suomen Kirjallisuuden Seura. Hän myös aloitti suomen kielen sanakirjan kokoamisen Lönnrotin saattaessa työn valmiiksi vuonna 1880.
John Jakob Julin vuodesta 1849 von Julin (1787–1853) oli vuorineuvos, tehtailija ja apteekkari. Hän opiskeli kemiaa ja apteekkialaa Ruotsissa ja suoritti proviisorin tutkinnon vuonna 1808 ja 1810 apteekkarin tutkinnon. Seuraavana vuonna eli 1811 hän osti Turusta akatemian apteekin (tästä tuli myöhemmin yliopiston apteekki) ja toimi apteekkarina vuosina 1812–1829.
Ensimmäisen avioliittonsa hän solmi vuonna 1813. Vaimo kuoli jo 1815 kuukauden synnytyksen jälkeen. Hautakivessä on maininta siitä, että lapsia olisi ollut haudassa kolme. Vahvistamatta tässä yhteydessä jää se, ovatko kaikki kolme olleet heidän yhteisiä lapsiansa.
John Julin osti tuulimyllyn Turusta 1813 . Mylly oli suunniteltu nuuskan jauhamiseen. Julin muutti sen kiinankuorta kuume- ja malarialääkettä jauhavaksi ”kiinanmyllyksi”. Siitä on vielä muistona kadun nimi: Kiinanmyllynkatu. Hän hankki myös myllyn lähellä olleen tupakkatehtaan.
Samana vuonna kuin hänen vaimonsa ja lapsensa kuolivat 1815 hän lähti vuoden kestäneelle ”opintomatkalleen” ulkomaille, erityisesti Englantiin, joka siihen aikaan oli johtava maa monella alalla. Siellä hän tutustui teollisuuslaitoksiin, erilaisiin koululaitoksiin ja pankkitoimintaan. Näitä oppejaan hän sitten sovelsi toiminnassaan perustamalla Suomen ensimmäisen säästöpankin ja Bell-Lancaster koulun Turkuun.
Myöhemmin vuonna 1820 hän solmi toisen avioliiton skotlantilaisen papin tyttären Emilia Lindsayn kanssa Tämä kuoli 1835 viidennen lapsensa synnytyksen jälkeen. Julinin kolmas vaimo Charlotta Jägerskjöld (1814–1844) kuoli kolmannen lapsensa synnytykseen. Heidän tyttärensä Hélène von Julin on C. G. E. Mannerheimin äiti. Neljäs vaimo oli edellisen sisar, Engel Jägerskjöld (1810–1890).
LÄHTEET:
Wikipedian henkilöitä koskevat artikkelit ja seuraavat Franz Michael Franzenin elämänkertaan liittyvät kirjoitukset:
Hällström. Ester. Frans Michael Franzén. Kansanvalistusseura. Helsinki 1905.
Klinge, Matti: Franzén, Frans Michael. Kansallisbiograaa-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 8.4.2022)
Halisten myllyrakennukset kosken partaalla 1920-luvulla. Vasemmalla oleva Erik Julinin vuonna 1824 rakennuttama isomylly tuhoutui tulipalossa vuonna 1942. Sen takana oleva myllärin asunto on vielä jäljellä. Oikeassa reunassa näkyy Halisten kylämäen rakennuksia. Kuva Turun museokeskus.
Hallinen, Halinen vai Halis? Vanhalla kylällä on monta kutsumanimeä
Asutus Halisten kylän alueella, Aurajoen rannalla on alkanut jo rautakaudella. Kylän alueelta tunnetaan seitsemän rautakauden asuinpaikkaa, muutamia kalmistoja sekä hautakummut, nuo Komosten kummuiksi kutsutut. Tiivis esihistoriallinen asutus on sijainnut Aurajoen pohjoisrannalla, nykyisen Virnamäenpuiston alueella.
Kirjailija Ann-Christin Antell. Kuva: Marek Sabogal
Ann-Christin Antellin esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus Kustannus 2021) johdattaa lukijan 1800-luvun Kaarinan pappilaan ja Aurajoen toisella puolen sijaitsevaan Tallgrenin perheen asuttamaan Maarian pappilaan. Osa kirjan päähenkilön elämää sijoittuu Aurajoen yläjuoksulle Liedon pappilaan.
Keskiaikaiset pappilat ja turkulainen teollisuushistoria sekä yhteiskunnassa vallitsevat epäkohdat punoutuvat kirjassa yhteen mielenkiintoisella tavalla. Keskeisenä juonena lukija voi seurata Jennyn kilpakosijoiden, Kostin ja Fredrikin, toimintaa saadakseen Jennyn pauloihinsa.
Pirjo Ranti kävi haastattelemassa esikoiskirjailijaa. Näin korona-aikana se tapahtui terveysturvallisesti sähköpostien välitykselle. Kirja tarjoaa mielikuvitusmatkan menneisyyteen. Alta löytyvä kirjailijan esittely ja haastattelu antavat taas mahdollisuuden tutustua siihen, miten tämän matkan rakentaminen on tapahtunut.
