Halisukko, joka antoi KoroiSet -lehdelle ulkoasun
Kun tätä juttua tehdään, ollaan keskellä koronakriisiä. HaliSilta on jouduttu peruuttamaan samoin koko kaupunginosaviikko. Kuluvana vuonna ei siis valita uutta Halisukkoa.
Janne Peltonen valittiin Halisukoksi viime HaliSiltana 15.5.2019, joten hän saa jatkaa vielä Halisukon arvovirkaansa vielä vuoden verran. Koronakriisi asetti myös omat ehtonsa tämän haastattelun tekemiselle. Lähtökohtana oli se, että haastattelu tuli tehdä ilman tapaamismahdollisuutta.
Turun kristillisessä opistossa viestintäsuunnittelijana toimiva Janne Peltonen on vuosina 2008 – 2017 ilmestyneen aluelehden KoroiSetin lehden lukijoille tuttu. Lehden voi sanoa olleen ulkoasultaan Jannen luomus, sillä hän taittoi jokaisen lehden numeron ensimmäisestä 1/2008 viimeiseen eli 2/2017 saakka.
Jannen esittely sopii nyt erinomaisesti, koska haastattelun kanssa samaan aikaan Koroinen.fi: ssä julkaistaan myös ne KoroiSet -lehdet, jotka eivät vielä ole julkaistu tällä alustalla, eli lehden numerot 1/2008 – 4/2013. Haastattelu on tehty maalis-huhtikuun vaihteessa 2020 koronakriisin aikaan.
Kysymys
Olen ymmärtänyt, että opistolla on lähiopetus lopetettu, mutta muu opetustoiminta on käynnissä.
Mitä mieltä olet, voisimmeko tehdä Sinusta sähköpostikeskusteluin esittelyn viime vuotisena HaliSukkona julkaistavaksi Koroinen.fi: ssä Halisakka ja -ukkojuttusarjassa?
Vastaus:
Kyllä tuollainen Halisukko-haastattelu onnistuu, sähköpostin välityksellä on varmaan tosiaan hyvä tapa.
Todellakin meillä on lähiopetus viime viikolla kokonaan lopetettu. Opettajat opettavat nyt ryhmiään eri tavoilla etäyhteyksiä käyttäen ja muustakin henkilökunnasta suuri osa yrittää työskennellä kotoa käsin. Itse olen vielä toistaiseksi ollut enemmän opistolla kuin kotona, mutta ensi viikolla meillä suljetaan ravintolakin, joten varmaan siirryn itsekin pääsääntöisesti etätyöskentelyyn.
Kysymys:
No hyvä aloitetaan sitten. Ensiksi olisin kysynyt sitä, mitä voit kertoa nykyisestä elämäntilanteestasi ja harrastuksistasi?
Vastaus:
Elämäntilanteestani nyt voin todeta, että asun Raisiossa yhdessä vaimon ja ekaluokkalaisten kolmostyttöjen kanssa.
Taittotöitä olen tehnyt myös KoroiSet-lehden jälkeen ja teen niitä edelleen.
Harrastuspuolella olen viime vuosina innostunut henkilökuvauksesta. Kuvankäsittelyllä on siinä yleensä vahva rooli. Geokätköilyä olen harrastanut monta vuotta. Parin viime vuoden aikana se tosin on jäänyt hiukan vähemmälle. Ehkä valokuvausharrastus olisi se alue, josta haluaisin kertoa.
Kysymys:
No, entä miten netin käytön lisääntyminen on vaikuttanut taittotyöhön?
Vastaus:
KoroiSetin aikana ja sen jälkeenkin minulla on ollut koko ajan myös muita asiakkaita taittotöihin. Lisääkin toki silti mahtuisi. Tarkoituksella olen pitänyt toiminnan pienimuotoisena, kun itselläni on myös kokopäivätyö Turun kristillisellä opistolla.
En oikein osaa sanoa taittotöiden määrästä yleisemmällä tasolla. Tuon termin allehan mahtuu niin monenlaista julkaisua. Sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, esitteitä, julisteita, pieniä lippuja ja lappuja. Kyllähän näille kaikille edelleen on tarvetta, vaikka sähköinen markkinointi onkin tullut koko ajan vahvemmin rinnalle printtipuolta tukemaan.
Kysymys:
Entä mitä voit kertoa geokätköilystä; mihin siinä pyritään, ja mitä siitä voi oppia?
Vastaus:
Innostuin geokätköilystä reilut kymmenen vuotta sitten, ja yksi suurimmista syistä oli se, että harrastus tarjosi mielekkään syyn ulkoiluun. Jokainen retki geokätköjen perässä on erilainen: harrastus on vienyt erilaisiin maisemiin ja paikkoihin ja samalla opettanut paljon uutta.
Paikallistuntemus lisääntyy, oppii lisää esiteltyjen kohteiden historiasta, tulee liikuttua luonnossa. Tämä harrastus todellakin rikkoo arkirutiineja!
Lisäksi kätköilyä voi harrastaa melkein missä ja milloin vaan. Yleensä etsin kätköjä yksikseni, mutta välillä vaimo ja lapsetkin innostuvat lähtemään mukaan. Ja työkavereiden kanssa olemme myös tehneet useampiakin kätköilyretkiä yhdessä.
Kysymys:
Siirrytään sitten valokuvaukseen ja kuvankäsittelyyn. Mikä siinä on erityisen kiinnostavaa?
Vastaus:
Olen jo pitkään pitänyt itseäni enemmänkin kuvankäsittelijänä kuin valokuvaajana. Viimeisen parin vuoden aikana olen innostunut enemmän henkilökuvauksesta, ja näissäkin kuvissa pidän editointivaiheesta ihan yhtä paljon kuin itse kuvaamisesta.
En osaa piirtää tai maalata, ja puutöissäkin on aina ollut peukalo keskellä kämmentä – mutta kuvankäsittelystä olen löytänyt keinon, jolla pääsen oikeasti toteuttamaan itseäni.
Se on myös laji, jossa ei tule koskaan valmiiksi: aina on uutta opittavaa. Uusien ideoiden myötä myös uusia haasteita tulee vastaan, ja on hyvin palkitsevaa, kun huomaa pystyvänsä löytämään niihin ratkaisuja ja toimivia toteutustapoja.
Kysymys:
Muistan lukeneeni jostakin, että henkilökuvauksessa olennaisista on toimivan suhteen luominen kuvattavaan. Onkohan asia näin?
Vastaus:
Mielestäni onnistunut henkilökuva on aina kuvaajan ja mallin yhteistyön tulosta. Eli siinä mielessä on tosiaan hyvin olennaista, että kuvaajan ja mallin välille löytyy luottamus ja kuvaustilanteeseen yhteinen sävel.
Kaikkein palkitsevinta henkilökuvauksessa on mielestäni juuri ne hetket, kun kuvaajana saa mallilta hyvää palautetta. Tärkeintä on tietysti, että kuvauksen kohde on tyytyväinen otettuihin kuviin.
Kuvien ja satujen mailmaan Janne Peltosen töiden kautta
Lopuksi kiitos Jannelle niin KoroiSet -lehden taitosta, tästä haastattelusta ja satujen maailmoihin vievistä kuvistasi!
Timo Leinonen
PS. Edellinen juttusarjaan liittyvä juttu löytyy tästä.