Halisten kosken patoaminen
Vuodelta 1352 on säilynyt asiakirja, josta selviää, että piispa Hemming ja kosken yläjuoksulla elävät talonpojat kiistelivät joen käyttöoikeuksista. Talonpojat olivat tyytymättömiä siihen, että piispa piti myllypatoa Halisten koskessa. Pato esti kalannousun kosken yläpuolelle. Piispa velvoitettiin pitämään patoa auki kalan nousun mahdollistamiseksi keväällä kolme viikkoa ja syksyllä saman ajan ison virtaaman aikana.
Piispa oli siihen aikaan Koroisten kartanon omistaja ja kuului näin Halisten talojen omistajan tapaan Räntämäen suureen jakokuntaan. Varsinaisesta piispan myllystä on ensimmäinen maininta vuodelta 1407. Talonpojat väittivät silloin, että piispa Bero olisi tukkinut myllypadollaan taas joen. Asiasta oli valitettu jo aikaisemminkin, mutta piispa oli siirtänyt asian kuninkaan ratkaistavaksi. Nyt tarkistettiin asia oikein paikalla. Katselmuksessa havaittiin, että piispa ei ollut ottanut koskesta enempää kuin sovitun osan, mutta hän oli hakkauttanut koskessa uoman kallioon. Uoma määrättiin tukittavaksi.
Varhaisimmat kirjalliset tiedot Halisten kylästä
Ensimmäinen asiakirjamerkintä Halisten kylästä on vuodelta 1359. Kyseessä on Kastun tilan kauppakirja, jonka todistajaksi on merkitty Halisten Heikki. Vuosina 1411 ja 1414 Halisten Mauno esiintyy vastaavanlaisen kaupan todistajana ja vuonna 1441 Halisten Paavo. Asiakirjoissa mainitaan myös, että Halisten Mikko toimi Maarian verokunnassa verojen kerääjänä, eli lukijana, vuonna 1463.
Vuonna 1450 turkulaisen porvari Henrik Kortzhagen leski Johanna osti 3-tankoisen tilan Halisista Pietari Haren leskeltä, Valpurilta kauppahinnan ollessa 80 markkaa. Asiakirjoista ilmenee myös, että Valpurin omistus perustui siihen, että hän oli sen itse aikoinaan ostanut joltakin kolmannelta.
Vuonna 1453 samainen Johanna-leski oli mennyt naimisiin asemies Henrik Tavastin kanssa ja ostanut toisen niin ikään 3-tankoisen tilan Halisista. Myyjinä olivat silloin Halisten Hannu ja hänen poikansa Mikko Hannunpoika. Kauppahinta oli 59 markkaa. Kyseessä oli nyt perinnöllä saatu tila. Vuonna 1457 edellä mainittu asemies Henrik Tavast sai rälssiin perustuvat verovapauden näihin kahteen taloon valtiohoitaja Eerik Akselinpojalta.
Vuonna 1465 mainittu Henrik Tavast teki vaihtokaupat kirkon kanssa. Kirkko sai nämä kaksi Halisten tilaa, ja Henrik Tavast tilan Pirkkalasta. Seuraavana vuonna nämä kaksi tilaa, yhteensä 6 tankoa, ovat jo Pyhän Olavin luostarin omistuksessa ilmeisesti vaihtokaupan perusteella.
Kiista luostarin talon paikasta
Samoihin aikoihin syntyi kiistoja luostarin ja talonpoikien kesken luostarin rakentaman uuden talon sijainnista kosken välittömässä läheisyydessä. Talonpojat eivät hyväksyneet tätä, vaan valittivat asiasta. Kihlakunnan katselmus pidettiin vuonna 1466. Luostari määrättiin siirtämään talonsa vanhalle tontille kylämäelle. Luostari sai luvan rakentaa vain pirtin kalliolle myllyn viereen. Seuraavaksi luostari valitti päätöksestä. Uusi katselmus pidettiin vuonna 1467. Se päätyi samaan tulokseen kuin ensimmäinenkin katselmus.
Riita ratkaistiin lopullisesti käräjille Halisissa 1468. Luostarin oli siirrettävä talonsa takaisin kylämäelle ja Halisten Mikko sai näin takaisin sen peltosaran, jolla luostarin talo sijaitsi. Luostari velvoitettiin tekemään 6 kyynärän (3,6 m) levyinen tie jokirantaan. Jokaisen kylän tilan oli annettava sitä varten maataan kyläosuutensa verran.
Kirkon tiloista kruunun tiloiksi
Kirkkoreduktion aikana Halisissa oli kolme tilaa. Yksi oli edellä mainittu 6-tankoinen luostarin omistuksessa ollut tila, joka oli vuonna 1538 siirtynyt kruunulle. Tila oli nimeltään Tätilä, joka mainitaan asiakirjoissa myös nimellä Kreula.
Kaksi muuta tilaa oli kirkolle kuuluneita virkatilaa, joiden sanotaan tulleen kirkon omistukseen kahden lapsettoman talonpojan lahjoituksina. Molemmat tilat peruttiin kruunun omaisuuksiksi vuonna 1542. Tilojen nimet asiakirjoissa mainitaan vasta 1600-luvulla. Nimet olivat Kallonen, eli nykyinen Komonen sekä Löytänä, nykyinen Frantsi.
Nämä kolme tilaa olivat sen jälkeen koko 1500-luvun kruununtiloina lukuun ottamatta vuosia 1580 – 1583, jolloin ne olivat Liivinmaalla kunnostautuneen luutnantti Bryniel Smålänningin läänityksinä.
Halisissa toimi myös kruunun kalastuslaitos. Vuonna 1552 saatiin saaliiksi mm. 15 leiviskää, eli 128 kg ankeriaita, ja vuonna 1609 vimpoja 26 kg. Siihen aikaan kalastettiin merroilla.
Kruununtiloista palkkatiloiksi
1600-luvulla Maaria määrättiin yliopiston palkkapitäjäksi. Tämä tarkoitti sitä, että useasta kruununtilasta tuli yliopiston palkkatila. Nämä olivat tiloja, jotka annettiin ansioituneille professoreille heidän ja heidän leskiensä eliniäksi.
Muutama tila määrättiin Turun kaupungille. Halisten kylän kolmesta tilasta kaksi määrättiin Turun kaupungille 8.11.1650. Vuoden 1655 maakirjojen mukaan Turun kaupungille määrättyä Komoisten tilaa viljeli Pertti Komoinen. Karjaan kuului 2 härkää, 2 lehmää ja 5 lammasta. Vuokran luonteista veroa Komoinen suoritti yhteensä 27 markkaa ja 12 äyriä. Koko summasta rahana Komoinen maksoi 12 äyriä lopun koostuessa luontaistuotteista: viljasta, voista, sian rasvasta, villasta ja yhdestä lampaasta.
Kaupungin toista tilaa viljeli vuokraajana Gregorius Tuomaanpoika vuoden 1655 maakirjojen mukaan. Talossa oli 2 härkää, 2 lehmää, ja 5 lammasta. Vuokran luonteisen veron määrä oli rahaksi muutettuna 20 markkaa 24 äyriä. Rahana siitä suoritettiin 6 äyriä. Luontaistuotteet olivat sama kuin Komoisissakin.
Kolmas Halisten tiloista oli luovutettu professori Martti Stodiukselle 22.9.1642 palkkiona Raamatun käännöstyöstä. Vuoden 1655 maakirjojen mukaan sitä viljeli silloin Pertti Erkinpoika. Karja ja verot olivat aivan samanlaiset kuin Komoisten talossakin.
Ruotojakolaitos
Ruotujakolaitos toteutettiin 1600-luvulla. Tälläkin oli vaikutusta Maarian tilojen verosuorituksiin. Jotkut Maarian kruununtiloista määrättiin jonkun sotilashenkilön palkkatilaksi tai ainakin niin, että tämä sai osan palkastaan tätä kautta. Tällainen oli esimerkiksi Hamaron tila.
Yksi Halisten tiloista oli vuonna 1683 Liewenin komppanian palkkatila, ja sen vuokraajana Reko Yrjönpoika. Mutta jo vuonna 1689 se oli merkitty kruunun verotilaksi ja 1690 Raision Soinisten ratsutilan aputilaksi. Kahta muuta Halisten tilaa viljelivät vuokraajina vuonna 1683 Perttu Koroinen ja Perttu Erkinpoika. Vuoden 1712 maakirjassa Halinen on kokonaisuudessa merkitty Turun kaupungille kuuluvaksi.
Kylän sisäisiä kiistoja 1600-luvulla
Käräjillä 23.1.1634 käsiteltiin Komoisten talon Markus Komoisen kannetta siitä, että joku Halisten taloissa piti yksinään myllyä hänen peltonsa välittömässä läheisyydessä. Samalla Komoinen väitti kanteessaan, että hän menetti hyvän kalapaikankin joesta myllyn takia.
Oikeus ratkaisi asian päättämällä, että kylän kaikkien kolmen talon piti olla osallisia myllyn toiminnassa. Myllyn rakentaneen talon tuli saada kuitenkin hyvitys muilta taloilta rakennuskustannuksista.
Samoilla käräjillä käsiteltiin myös kaksi muuta Halisten kylän keskinäisiin suhteisiin liittyvää juttua. Markus Komoinen vaati, että toisen talon kaivama oja hänen pellolleen oli poistettava. Kolmantena vaatimuksena Komoinen esitti, että naapurin rakentama karjaportti oli poistettava, koska se häiritsi hänen talopitoaan.
Oikeus päätti, että naapurin oli siirrettävä oja talojen sarkojen välille ja täytettävä asianmukaisesti toisen maalle kaivamansa ojan. Karjaportti oli myös poistettava. Oikeus suostui Komoisen pyyntöön siitä, että Halisten kylän niityt oli jaettava ja kalavedet arvioitava. Jako päätettiin suorittaa jo seuraavana keväänä. Sen suorittajiksi määrättiin kruununvouti, lainlukija, ja muutama lautakunnan jäsen.
Yhteiselo Halisten kylässä ei kuitenkaan tämänkään jälkeen sujunut ongelmitta. Seuraavana syksynä 27.10.1634 Halisten Perttu syytti Markus Komoista käräjillä siitä, että tämä oli tappanut hänen sikansa. Markus myönsi lyöneensä sikaa nurkkaa vasten. Sika oli ilmeisesti kuollut tämän seurauksena ja lyöjä tuomittiin maksamaan korvauksen sian omistajalle ja sakko yhteensä 3 markkaa.
Hamaron talon poika, myöhemmin Maarian kappalainen Niilo Hammarmannus syytti Markus Komoista siitä, että tämä oli takavarikoinut Hamaron talon lehmät, ja lyönyt yhtä lehmää niin, että se oli lypsänyt verta. Lisäksi hän oli kiskonut samalta lehmältä sarven pois. Kun lehmiä oli tultu hakemaan, oli Markus Komoinen pahoinpidellyt hakijana olleen pojan.
Tuomion mukaan Markus Komoisen tuli maksaa 0,5 markkaa ja yhden naulan voita sakkoa jokaisesta lehmästä, jota oli piessyt. Pahoinpitelystä tuomittiin sakkoa 3 markkaa jokaisesta haavasta. Karjan luvattomasta takavarikoinnista tuomittiin sakkoa 3 markkaa.
Metsän käytöstä sopiminen tuotti myös vaikeuksia. Vuoden 1674 talvikäräjillä 22.1.1674 määrättiin vieraat miehet arvioimaan se puumäärä, jonka Halisten Juho Matinpoika ja Vilppu Pertunpoika olivat hakanneet kylän yhteisestä metsästä.
Oikeustaistelua kirkkoherran vallankäyttöä vastaan
Maarian kirkkoherrana oli vuosina 1667 – 1678 Ruotsissa syntynyt Pietari Bång. Halisten Juho oli siihen aikaan velkaa seurakunnalle. Kun sitten hänen joku läheisistään oli kuollut ja Juho oli pyytänyt hautapaikkaa vainajalle, kirkkoherra oli vaatinut Juholta panttia ennen suostumisen ehtona. Tähän taas Juho ei suostunut.
Tilanne kärjistyi, kun ruumista oltiin viemässä saattueessa kirkkomaalle. Saattojoukon mielestä ruumis itsestään on riittävä pantti ja hautaus tulisi toimittaa ilman kirkkoherran suostumusta, jonka vallalle saattojoukko halusi laittaa rajan. Tilanne johti siihen, että muutama isäntä oli noussut kellotapuliin soittamaan kelloja, vaikka lukkari ja kirkkoväärtti sen olivat kieltäneetkin.
Toisesta kellosta sanotaan irronneen kielen. Kirkkoherra oli rangaistukseksi käskenyt isännät ja lukkarin jalkapuuhun. Lukkari oli tähän alistunut, mutta eivät isännät. Talonpojat väittivät, että kirkkoherra olisi käyttänyt käskynsä tehostamiseksi väkivaltaa. Tätä ei kuitenkaan myöhemmin kyetty osoittamaan todeksi.
Kirkkoherra oli samalla yliopiston professori. Tapahtunutta käsiteltiin siksi yliopiston konsistorissa helmikuussa 1671. Kysymys oli siitä, mikä tuomioistuin oli pätevä käsittelemään asiaa. Konsistori päätti, että hovioikeudella ei ole pätevyyttä Bångin asiassa, koska Bång oli vain yliopiston oman tuomiovallan alainen.
Hovioikeus oli kuitenkin päättänyt, että sen oli otettava vastaan niin talonpoikien kuin Bångin valitukset ja tehtävä sen mukaan, mitä laki ja pappisäädyn etuoikeuden sallivat. Yliopiston konsistori ei hyväksynyt tätä päätöstä.
Maarian talonpojat veivät asian valitusteitse valtiopäiville seuraavana vuonna, eli 1672. Valituksessa talonpojat esittivät, että Bång oli kieltänyt heiltä herran ehtoollisen vuoteen sen jälkeen, kun he olivat valittaneet tuomiokapitulille. He eivät myöskään olleet saaneet asiassa mitään päätöstä, vaan heitä oli käsketty sopimaan asia. He olisivat olleet valmiit sopimaan, mutta siihen taas kirkkoherra ei suostunut.
Talonpojat valittivat myös sitä, että kirkkoherra ei osaa suomea, eikä hän julista virallisia valtiovallan asetuksia ja määräyksiä saarnastuolista, vaan antaa jollekin kappalaiselle tehtäväksi julistaa nämä kuoriovelta, kun ihmiset ovat jo poislähdössä.
Tämän takia talonpojat esittivät, että kirkkoherra vapautettaisiin virastaan. Valitus ei kuitenkaan johtanut tuloksiin. Bång oli kirkkoherrana aina vuoteen 1678. Hän siirtyi silloin Narvaan korkeaan kirkolliseen virkaan ja myöhemmin hänestä tuli Viipurin piispa.
Tietynlaista kapinahenkeä edustaa myös 10 vuotta aikaisemmin tapahtunut Halisten kylässä asuneen rengin Heikki Simonpojan juttu. Hänet haastettiin tuomiokapituliin 20.3.1661 siitä, että hän oli laittomassa suhteessa Vappu Matintyttären kanssa. Heikki ei halunnut kuitenkaan mennä vihille ja puhui vielä halventavasti tuomiokapitulista.
Asia siirrettiin kaupungin pormestarin ratkaistavaksi, koska kyseinen tila Halisten kylässä kuului Turun kaupungille. Asukkaat kuitenkin kuuluivat Maarian seurakuntaan. Pormestarin ratkaisusta ei ole tietoa. Maariassa oli tämäntyyppisiä oikeusjuttuja muihin pitäjiin verrattuna varsin vähän.
Timo Leinonen