Jaakko Haavio Symposium. Osa I. 12.3.2016.Yhteenveto

”Jaakko Haavio – opiston” rehtori avasi tilaisuuden

Avatessaan tilaisuuden Turun kristillisen opiston rehtori Tapani Rantala totesi, että hänen johtamaansa Turun kristillistä opistoa voisi hyvällä syyllä kutsua Jaakko Haavio opistoksi. Haavion vaikutus opiston toimintaan on ollut siksi merkittävä.

Levollisin mieli huomispäivään

Pääjärjestäjän puolesta avauspuheen pitänyt Tytti Issakainen selvitti vuodesta 2013 alkanutta symposiumien sarjaa. Järjestäjät uskovat, että tutustuminen menneen ajan kulttuurivaikuttajien elämään ja ajatteluun auttaa nykyajan ihmistä suhtautumaan levollisimmin mielin tulevaisuuteen.

Lumotulla matkalla

Tilaisuuden avajaispuheenvuorossa Annikka Tapaninen vei 15-kuvan diasarjallaan ja kertomuksillaan kuin lumotulle retkelle isänsä, Jaakko Haavion, tämän sisarusten ja perheen elämysten ja kokemusten maailmaan.

Väistämättömiä asioita ei pidä pelätä

Jaakko Tapaninen kertoi äitinsä isän, Jaakko Haavion elämän hänelle opettaneen, että ei pidä pelätä sitä, mitä muut ajattelevat. Toisiin on suhtauduttava kuitenkin arvostavasti ajattelueroista huolimatta. Elämään kuuluvat väistämättömät asiat olisi myös hyvä kohdata levollisin mielin ilman pelon tunnetta.

Voimaannuttavaa keskustelua

Jaakko Haavion työkumppani, rovasti Lasse Urho muisteli miten Olavi Kares ja Jaakko Haavio muodostivat aikanaan keskusteluparin, joka elävöitti tilaisuuden kuin tilaisuuden vilkkaalla keskustelullaan ollessaan yhdessä paikalla.

Urhon mukaan vaikutti joskus kuin Kares ja Haavio olisivat riidelleet. He eivät itse kuitenkaan kokeneet riitelevänsä. He olivat kovin erilaisia luonteeltaan ja tarkastelivat asioita toisistaan poikkeavasti. Ristiriitaiset näkemykset vain innostivat heitä.

Vaikuttajana Jaakko Haavion elämäntyö opettaa Urhon mukaan sen, että tärkeintä on katsoa eteenpäin. Uusien asioiden läpiviemisessä on kuunneltava arvostavasti ihmisiä, joita nämä uudistukset koskevat.

Kirveen Antti ilmentää Haavion teologisia näkemyksiä

Harri Raitis esitteli Haavion Maariaan liittyviä runoja. Hän myös luki niitä. Raittiin mukaan Haavion teologinen ajattelutapa ilmenee näissä runoissa, erityisesti runossa Kirveen Antista. Runossa kuvataan poikkeavaa yksilöä kauniisti kunnioittavasti.

Visirunoilija on ollut ja on edelleen merkittävä vaikuttaja

Viimeisessä puheenvuorossa virsirunoilija Pekka Kivekäs pohti Jaakko Haavion merkitystä suomenkielisen virsirunouden synnyn ja uudistusten aikajanalla. Jana alkoi Mikael Agricolasta ja päätyi Jaakko Haavioon.

Pekka Kivekkään mukaan virsirunot eivät ole vain valistusta ja hengellisen elämän vahvistusta, vaan myös vallan välineitä. Niillä viestitetään veisaavalle kansalaiselle, miten tulee suhtautua yhteiskuntaan, sen vallanpitäjiin ja kanssaihmisiin. Virsirunot ovat yhteiskunnallisten valtasuhteiden peili, joita on uudistettu, kun yhteiskunta ja kirkko ovat joutuneet muutosten kouriin.

Jaakko Haavion panos virsirunojen uudistamisessa vuosisataisessa ketjussa on tärkeä, jopa lähes vallankumouksellinen. Hän sisällytti virsiehdotuksiinsa viestin siitä, että kaikki ovat yhtä arvokkaita uskosta, sen määrästä ja laadusta riippumatta.

Osin hän myös onnistui tämän ajatuksen sisällyttämisestä virsiin. Viesti oli yksinkertainen: on tärkeämpää helpottaa kanssaihmisen elämää kuin suunnata energiansa vain oman uskonnollisen elämän täydellistämiseen.

Yhteenveto

Tytti Issakainen luonnehti avauspuheessaan Jaakko Haaviota ihmisten ystäväksi. Tilaisuuden tunnelma ja runsas osanottajamäärä, yli sata henkilöä, osoittavat, että luonnehdinta on oikeaan osunut.

Lopuksi

Pekka Kivekkään ajatuksia runsaasti herättänyt puheenvuoro nosti esiin kysymyksen siitä, voisiko Mikael Agricola olla ensi vuonna symposiumin nimikkohenkilö. Agricola on Haavion tavoin toiminut Maarian seurakunnan kirkkoherrana.

Alustukset ovat kaikki kuunneltavissa ja osa myös luettavissa netissä tässä samassa osoitteessa http://www.koroinen.fi/artikkelit/

Timo Leinonen