Halisiltaa vietetään vuosittain toukokuun loppupuolella. Illan huipentumana julkistetaan Halisakka-tittelin saaja. Vuonna 2023 HaliSakaksi nimettiin Raija Tanner. Nyt kun uusi HaliSviikko ja -ilta 2024 on hyvää vauhtia lähestymässä ja uudet valinnat edessä, on korkea aika esitellä HaliSakka 2023 Raija Tanner, hänen näkemyksiään ja kokemuksiaan Halisista. Pirjo Ranti kävi haastattelemassa Raijaa.
HaliSakka 2023 Raija Tanner
Voisitko aluksi esitellä itsesi, esimerkiksi koulutuksesi ja työhistoriasi, ja keitä kuuluu perheeseesi? Toiseksi miten tulit halislaiseksi, mitkä olivat ne tekijät, jotka painoivat asuinalueen valinnassa?
Olen Raija Tanner, aiemmalta ammatiltani opettaja. Lisäksi olen halislainen vuodesta -96 lähtien sekä osa-aikainen halislainen jo 80-luvun alkupuolelta. Asuimme tuolloin kerrostalossa toisella puolella Aurajokea. Perheeseeni kuului mieheni Erikin lisäksi kaksi pientä poikaa Lauri ja Heikki. Kun Halisissa tuli tarjolle vastustamattoman kaunis pihapiiri keltaisine rakennuksineen, niin meistä tuli mökkiläisiä. Oli mukava tulla Halisiin saunomaan, hoitamaan puutarhaa ja talvella hiihtämään. Alue oli luonnonkaunis, talojakin vain 12. Naapurin lampaat tulivat välillä porukalla kylään, joten luonto oli todella lähellä.
Halinen kaavoitettiin 80-luvun puolivälissä, Asukkaat otettiin hienosti mukaan suunnitteluun. Kesämökkiläinenkin sai vaikuttaa lähiympäristön muotoutumiseen. Casagrande & Haroman toimistosta oltiin toistuvasti suunnitelmien kehittyessä yhteydessä asukkaisiin. Oli innostavaa huomata, että omaan ympäristöön pystyi vaikuttamaan. Tällaisella kokemuksella oli merkitystä, että meistä tuli täysipäiväisiä halislaisia.
Vuoden 2023 HaliSukko on Maarian seurakunnan eläkkeellä oleva kappalainen Mikko Laurén. Seuraavassa Koroinen.fi:n toimitus esittelee hänen uraansa kirkon palveluksessa ja hänen suhdettaan Halisiin ja Halisten asukkaisiin ja sitä, miten miten hän ymmärsi työssään papin tehtävänsä, eli mikä oli hänen työnäkynsä. Työnäky on jotakin, minkä tekijä uskoo työssään olevan kaikkein keskeisintä.
Mikko Laurénille tämä työnäky tarkoitti halua olla seurakunnassa yhteisöä rakentava pappi, joka suunnittelee ja toteuttaa uusia messuja ja tapahtumia yhdessä vapaaehtoisten seurakuntalaisten kanssa. Hän tiivistää työnäkynsä ajatukseen kasvattaa seurakunnan toimintapiiriä ja sen syvyyttä yhteistyöllä seurakuntalaisten kanssa. Kaikesta päätellen tämä usko omaan tehtävään ja sen toteuttamistapaan on ollut vahva, vaikuttava ja tuloksellinen.
Halisissa asuva etnologi Helena Ruotsala kirjoittaa Aulis Katajamäen uudesta muistelukirjasta:
Halinen on muuttunut todella nopeasti viime vuosikymmenien aikana. Se on saanut paljon uusia asukkaita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Muutoksen huomaa niin monista kadunnimistä kuin Halisten Kylänmäestä taloineen. Paljon tästä entisestä ajasta Halisissa kertovat Aulis Katajamäen kirjoitukset KoroiSet-lehdessä 2008-2017. Hänet valittiin Halisukoksi vuonna 1995. Nyt nämä kirjoitukset on yksissä kansissa julkaissut Halinen-Räntämäen kotiseutuyhdistys Timo Leinosen toimittamana.
Aurajokilaakson kansallismaisemaa vaalimaan perustetun Aurajokisäätiön toiminnanjohtaja Sinikka Paulin julistettiin HaliSakaksi HaliSillallassa 19.5.2022. Koroinen.fi:n toimitusneuvoston jäsen, Pirjo Ranti kävi haastattelemassa HaliSakkaa, jonka työn jälki näkyy niin Halisten kosken alueella kuin tämän nettijulkaisun Koroinen.fi sivuilla. Jälkimmäisestä nimittäin löytyvät vanhojen Koroiset -lehden sivuilta hänen lukuisat kirjoitukset menneiden kesien ohjelmista, Myllärin talosta, Vesilaitosmuseosta, vesialueiden tutkimustuloksista säätiön esittelyyn.
Kirkkoherra emerita Katri Rinne kertoo elämästään ja ajatuksistaan
Olen koko ikäni ollut ”touhusolu” nuorten antamaa nimitystä käyttääkseni. Eläkkeelle jääminen muutti paljon. Jäi aikaa itselle ja muille. Aluksi ei oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt. Ja oli ikävä Maariaa ja maarialaisia! Toisaalta oli helpottunut olo, kun vapaus alkoi. Mitä sitten? On opeteltu keittämään punamultaa ja maalattu sillä. Mehiläishoidon peruskurssi tuli suoritettua keväällä. Ensimmäinen mehiläispesällä käynti oli huippu jännittävä, syke oli lähellä kahtasataa ja pelotti hirveästi, vaikka oli suojavarusteet viimeisen päälle. Se oli aikamoisen kynnyksen ylittäminen. Ja nyt pidän mehiläisistä ja seuraan niitä todella mielelläni.
Maarian kirkon hautausmaan kulmassa Mauno Tavastin kadun vieressä, on massiivinen hautakivi. Siihen on merkitty länsisivuun nimet: asessori ja apteekkari Johan Julin 1859–1820, hänen vaimonsa Albertina Karberg 1765–1835 sekä heidän tyttärensä Elisabeth Margaret. Toisella, itäisellä sivulla on taas nimet: apteekkari John Julinin vaimo Lise Keckman 1790–1815 ja apteekkarin kolme lasta.
Johan Julin (1752–1820) syntyi Västeråsissa Ruotsissa ja kuoli 1820 Turussa. Hän harjoitteli ja työskenteli useissa apteekeissa Ruotsissa. Örebron kaupunginvälskärin johdolla hän opiskeli myös kirurgisia taitoja. Proviisorin arvon hän saavutti vuonna 1780. Suomeen hän muutti 1782 hoitamaan apteekkia Uuteenkaarlepyyhyn ja sieltä edelleen Ouluun 1783, josta hankki apteekin ja avioitui edeltäjänsä tyttären, Albertina Karbergin kanssa (1765–1835). Albertinalla oli aikoinaan merkittävä asema Oulun sosiaalisessa elämässä.
Apteekkari Johan Julinin (1752-1820) perhehauta Maarian kirkon hautausmaalla
Julin oli myös tiedemies ja luonnontieteilijä, joka oli usealla alalla uranuurtaja. Esimerkiksi hän rokotti ensimmäisenä oman tyttärensä isorokkoa vastaan Pohjanmaalla vuonna 1802. Hänellä oli oma laaja tieteellinen kirjasto ja iso kokoelma luonnontieteellisiä kokeisiin tarvittavia laitteita. Julin lähetti oman kuumailmapallonsa matkaan 1784 Kustaa III:n kunniaksi järjestetyssä juhlassa ensimmäisenä koko Pohjoismaissa.
Kun tutkimusmatkaaja Giuseppe Acerbi kulki kesäkuussa 1799 Oulun kautta Nordkapiin, Julin liittyi seurueeseen kasvitieteen ja meteorologian asiantuntijana. Acerbi vietti Oulussa lähes kaksi kuukautta ja tutustui tänä aikana Julininiin ja vakuuttui tämän tieteellisestä pätevyydestä. Julin teki fysikaalisia kokeita ja meteorologisia havaintoja ja lähetti niitä Ruotsin tiedeakatemiaan. Hänet kutsuttiin akatemian jäseneksi vuonna 1791.
Julinin poika, John Julin (1787–1853) hankki haltuunsa Turun akatemian apteekin vuonna 1811 (myöhemmin Yliopiston apteekki). Vanhempi Julin seurasi poikaansa kolmen vuoden perästä 1814 ostamalla oikeudet Turun I kaupunginapteekkiin (myöhemmin Kauppatorin apteekki). Hän kuoli 1820. I kaupungin apteekin hoitoa jatkoi hän nuorempi poikansa Erik Julin (1796–1874), jolla tuli aikanaan olemaan huomattava merkitys Turun kaupungille ja sen kehitykselle Halisten tehtaiden toiminnasta vastaamisen lisäksi.
Johan Julinin perhehaudan toiselta puolelta löytyy oululaisen apteekkarin ja tervaporvarin Keckmanin tyttären Lise Keckmanin (1795 – 1815) nimi. Hän oli Johan Julinin pojan, apteekkarin ja tehtailijan John Julinin (1787 . 1853) ensimmäinen vaimo.
Nuorempi Julin, eli John Jakob Julin oli naimisissa neljä kertaa. Ensimmäinen vaimo Elisabeth Keckmanin, jonka nimi on hautakiven toisella puolella, isä oli oululainen tervaporvari, laivanvarustaja ja kauppaneuvos Lars Keckman (1754–1833). Äiti oli oululaisen kauppiaan Michael Schulinin tytär ja samalla kauppaneuvos Zachris Franzénin isän leski, Helena Schulin (1755–1811). Kauppaneuvos kuoli 1787. Leski avioitui vuonna 1789 Lars Keckmanin kanss
Franz Michael Franzén (1772–1847) oli perheensä vanhin lapsi ja samalla Elisabeth Keckmanin velipuoli. Kummallakin oli sama äiti ikäeron ollessa noin 18 vuotta. Äiti oli ollut vain 15-vuotias avioituessa 26-vuotiaan Z. Franzénin kanssa.
Elisabeth Keckmanilla oli pari vuotta vanhempi täysveli Carl Keckman (1793–1838). Hän on ollut ensimmäinen suomen kielen lehtori yliopistossa ja samalla merkittävä suomen kielen ja kirjallisuuden kehittäjä. Hänen kotonaan perustettiin vuonna 1831 Suomen Kirjallisuuden Seura. Hän myös aloitti suomen kielen sanakirjan kokoamisen Lönnrotin saattaessa työn valmiiksi vuonna 1880.
John Jakob Julin vuodesta 1849 von Julin (1787–1853) oli vuorineuvos, tehtailija ja apteekkari. Hän opiskeli kemiaa ja apteekkialaa Ruotsissa ja suoritti proviisorin tutkinnon vuonna 1808 ja 1810 apteekkarin tutkinnon. Seuraavana vuonna eli 1811 hän osti Turusta akatemian apteekin (tästä tuli myöhemmin yliopiston apteekki) ja toimi apteekkarina vuosina 1812–1829.
Ensimmäisen avioliittonsa hän solmi vuonna 1813. Vaimo kuoli jo 1815 kuukauden synnytyksen jälkeen. Hautakivessä on maininta siitä, että lapsia olisi ollut haudassa kolme. Vahvistamatta tässä yhteydessä jää se, ovatko kaikki kolme olleet heidän yhteisiä lapsiansa.
John Julin osti tuulimyllyn Turusta 1813 . Mylly oli suunniteltu nuuskan jauhamiseen. Julin muutti sen kiinankuorta kuume- ja malarialääkettä jauhavaksi ”kiinanmyllyksi”. Siitä on vielä muistona kadun nimi: Kiinanmyllynkatu. Hän hankki myös myllyn lähellä olleen tupakkatehtaan.
Samana vuonna kuin hänen vaimonsa ja lapsensa kuolivat 1815 hän lähti vuoden kestäneelle ”opintomatkalleen” ulkomaille, erityisesti Englantiin, joka siihen aikaan oli johtava maa monella alalla. Siellä hän tutustui teollisuuslaitoksiin, erilaisiin koululaitoksiin ja pankkitoimintaan. Näitä oppejaan hän sitten sovelsi toiminnassaan perustamalla Suomen ensimmäisen säästöpankin ja Bell-Lancaster koulun Turkuun.
Myöhemmin vuonna 1820 hän solmi toisen avioliiton skotlantilaisen papin tyttären Emilia Lindsayn kanssa Tämä kuoli 1835 viidennen lapsensa synnytyksen jälkeen. Julinin kolmas vaimo Charlotta Jägerskjöld (1814–1844) kuoli kolmannen lapsensa synnytykseen. Heidän tyttärensä Hélène von Julin on C. G. E. Mannerheimin äiti. Neljäs vaimo oli edellisen sisar, Engel Jägerskjöld (1810–1890).
LÄHTEET:
Wikipedian henkilöitä koskevat artikkelit ja seuraavat Franz Michael Franzenin elämänkertaan liittyvät kirjoitukset:
Hällström. Ester. Frans Michael Franzén. Kansanvalistusseura. Helsinki 1905.
Klinge, Matti: Franzén, Frans Michael. Kansallisbiograaa-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 8.4.2022)
Kirjailija Ann-Christin Antell. Kuva: Marek Sabogal
Ann-Christin Antellin esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus Kustannus 2021) johdattaa lukijan 1800-luvun Kaarinan pappilaan ja Aurajoen toisella puolen sijaitsevaan Tallgrenin perheen asuttamaan Maarian pappilaan. Osa kirjan päähenkilön elämää sijoittuu Aurajoen yläjuoksulle Liedon pappilaan.
Keskiaikaiset pappilat ja turkulainen teollisuushistoria sekä yhteiskunnassa vallitsevat epäkohdat punoutuvat kirjassa yhteen mielenkiintoisella tavalla. Keskeisenä juonena lukija voi seurata Jennyn kilpakosijoiden, Kostin ja Fredrikin, toimintaa saadakseen Jennyn pauloihinsa.
Pirjo Ranti kävi haastattelemassa esikoiskirjailijaa. Näin korona-aikana se tapahtui terveysturvallisesti sähköpostien välitykselle. Kirja tarjoaa mielikuvitusmatkan menneisyyteen. Alta löytyvä kirjailijan esittely ja haastattelu antavat taas mahdollisuuden tutustua siihen, miten tämän matkan rakentaminen on tapahtunut.
Lehtimäelle kuvataide ja musiikki olivat tärkeitä asioita. Musiikin hän sanoi näkevänsä kuvina. Pukeutumisasioissa hän oli vaativa. Erityisen tarkka hän oli ulkoasustaan. Talousasiat hoiti hänen vaimonsa Amanda, joka myös arvioi hänen kirjoituksiaan ja toimi puhtaaksikirjoittajana ja oikolukijana.
Kirjailijakollegat ja ystävät Ilmari Kianto ja Konrad Lehtimäki. Kuva Kimmo Lehtimäen sukuarkistosta.
Kirjojen sanomaa
Lehtimäki pohti ilmeisesti koko ikänsä kirkon ja uskonnon merkitystä ihmisen elämässä. Näistä hän kertoo myös omaan elämäänsä liittyvässä kirjassaan Taistelija. Isotalo kirjoittaa:
Mikä on totuus? Tuo kysymys ei jättänyt koskaan Konrad Lehtimäkeä rauhaan. Ja se kattoi kaikkea inhimillisessä elämässä, kysymyksen kaikkeuden ja ihmisen välisistä suhteista ja ihmisten elämän keskinäisistä suhteista, elämässä vaikuttavasta oikeasta ja väärästä.
Konrad Lehtimäen ja hänen vaimonsa hautamuistomerkki Turun hautausmaalla. Kuva: Timo Leinonen.
Turussa vaikuttanut kirjailija Konrad Lehtimäki (1883 – 1937) liittyy tiiviisti Harri Raittiin käsikirjoittaman ja Mikko Rantasen ohjaamaan Taimi II:ssa esitetyn näytelmän Toivon ja tuhon tie syntyhistoriaan.
Olin vuosia sitten tutustunut suurella kiinnostuksella häneen saatuani sattumalta käsiini Kaarlo Isotalon hänestä kirjoittaman elämänkerran, nimeltään Hehkurinta. Hänen yksilöllinen ja kiivasluonteinen ajattelutapansa ja sodanvastaisuutensa puhuttelivat.
