Halisakka ja -ukko on valittu vuosittain alueen yhteisen kevättapahtuman, HaliSillan yhteydessä jo vuodesta 1994 lähtien. Valinnan on tehnyt Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki ry:n hallitus keskusteltuaan alueen muiden toimijoiden ja asukkaiden kanssa.
Valinnan perusteena on pidetty sitä, että ehdokas tunnetaan alueella monipuolisena ja aktiivisena toimijana. Hänellä on yhteyksiä erilaisiin organisaatioihin mm. kaupunkiin ja seurakuntayhtymään sekä moninaisesti liike-elämään. Hän on ”luonnikas ja hyvä tyyppi”. Lisäksi hänen on toivottu asuvan alueella.
Kuva: Timo Leinonen
Tytti Issakainen tunnetaan monipuolisena kirjailijana, tiedottajana sekä viestinnän kouluttajana, onpa hän suorittanut myös ammatillisen opettajan tutkinnon.
Tytti oli mukana usean vuoden ajan Koroiset-lehden toimituskunnassa ja kirjoitti siihen juttuja. Lehden toimitussihteerinä hän toimi 2015–2017. Valitettavasti vapaaehtoistyönä toimitettu hieno, alueen asukkaita yhdistänyt lehti on lakannut ilmestymästä, mutta ovathan Koroinen-sivut olemassa!
Tytin kädestä on lähtenyt monia runoja, näytelmiä, virsi- ja laulumuokkauksia, näytelmiä, opetusaineistoja ja oppikirjoja. Rippikoululaiset tuntevat Rippikoululaisen kirjan sekä lapsille tarkoitetun Atte ja Anna-sarjan. Erityisesti muistamme upean Toivon laiva -esityksen Suomen luterilaisen kirkon 500-vuotisjuhlassa Tuomiokirkkotorilla vuonna 2000.
Tytti Issakainen teki Mikael Agricolan juhlavuoden pääjuhlan käsikirjoituksen vuonna 2007 ja samana vuonna kirkkonäytelmän Vihan päivät 1918 Tampereen tuomiokirkkoon. Hän käsikirjoitti myös Reformaation merkkivuoden 2017 Tuomiokirkon ympäristössä järjestetyn avajaistapahtuman sekä Logomossa pidetyn pääjuhlatapahtuman. Tapahtumakäsikirjoitukset ovat syntyneet yhteistyössä ideoivien työryhmien kanssa.
Tyttiä kiinnostaa paikallishistoria. Maarian pappilaan on sijoittunut hänen kaksi näytelmäänsä. Kirkkoherra, runoilija Jaakko Haaviosta kertova Sain kauniin elämänesitettiin vuonna 2004. Kirjailija Harri Raittiin kanssa käsikirjoitettu Ihmisen jälki toi pappilan pihapiiriin kirkkoherra Ivar Tallgrenin kulttuuriperheen Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011.
Monipuolisesta ja hyvin merkittävästä kirjallisesta toiminnasta kirkon hyväksi Tytti Issakainen sai vuonna 2007 Kirkon kulttuuripalkinnon.
Olet koulutukseltasi filosofian maisteri. Mitä opiskelit ja miten päädyit opiskelemaan näitä aineita?
Ihmisen ihmeellinen väline, kielellinen ilmaisu, on kiehtonut minua lapsesta asti. Valkolakin saaneena lahtelaistyttönä aloitin 1969 Helsingin yliopistossa suomen kielen opinnot, mutta siirryin sitten opiskelemaan etupäässä kirjallisuutta. Pääaineeni oli teatteritiede. Tutkielma-aiheenani olivat ohjaaja Sakari Puurusen oopperaohjaukset. Huikean kiinnostava aihe!
Entä tuo ammatillisen opettajan tutkinto? Miten se syntyi, kokemus opettajana?
Olen tehnyt enimmän työurani viestinnän parissa eri tehtävissä, ennen kaikkea kansanopistoissa, viimeisimmäksi Turun kristillisessä opistossa. 1990-luvun lopulla olin mukana suunnittelemassa opistoon medianomikoulutusta, josta sitten tuli Diakonia-ammattikoulun viestinnän koulutusohjelma. Nykyisin se on osa Turun amk:n koulutusta. Amk-opetustehtävään tarvittiin ammatillisen opettajan tutkinto, mutta janosin myös vahvistusta opetustapoihin. Suoritin tutkinnon työn ohessa.
Parhaat opettajani olivat itse viestinnän opiskelijat. Oli upeaa saada työskennellä luovuutta ja elämää pursuavien nuorten ihmisten kanssa. Olen sittemmin iloisena seurannut heidän sijoittumistaan mediamaailmaan.
Miten Sinusta tuli kirjailija?
Ensimmäinen ”runokirja”, kiiltäväkantinen ruutuvihko, täyttyi riimillisistä runoista, kun olin 7–8-vuotias. Kansakouluvuosina toimitimme ystäväni ja veljeni kanssa käsinkirjoitettua ja -kuvitettua hassuttelevaa lehteä. Lukioaikoina kirjoitin juttuja paikalliseen lehteen, runoja pöytälaatikkoon ja näytelmiä seurakuntanuorten toimintaan. Opiskeluvuosina 1970-luvulla ilmestyivät laulutekstejä sisältävä runokirja ja lauluista koottu levy Elämä alkaa taas ”ihan oikealta kustantajalta”.
Sittemmin olen toiminut monissa inspiroivissa työryhmissä julkaisujen käsikirjoittajana tai toimittajana. Viimeisimmäksi näin ovat syntyneet Turun tuomiokirkko – Opas seitsemään vuosisataan sekä lastenkirja A sanoi Agricola. Lisäksi olen tehnyt itsenäisiä omia teoksia.
Kirjoittaminen on ollut luonteva osa elämääni aina. Paperi on kärsivällinen. Se jaksaa odottaa hiljalleen muotoutuvia ajatuksia.
Mistä pulppuaa virsien ja runojen sanoitukset tai näytelmän ”juonet”? Olet sanonut, että virret ne vasta superfoodia ovatkin. Mitä tarkoitat?
Näytelmien innoituksena on usein historia, siellä ihmisten erilaiset elämänvaiheet. Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää! Ei tarvitse paljoakaan itse keksiä juonta, ennemminkin välillä täytyy vähän jarrutella, kun todellisuuden tapahtumat ovat niin mielikuvituksellisia. Olen utelias tietämään, miten ihmiset ovat eläneet ja miten he ovat selvinneet suuristakin vaikeuksista. Esimerkiksi Maarian kirkon ja pappilan, Koroisten ja Halisten historia hakee kiehtovuudessa vertaistaan!
Virret kantavat mukanaan yli tuhatvuotista, moneen kertaan koeteltua elämän- ja uskonnäkemystä. Ne eivät väistä ihmisen kipua ja kysymyksiä. Samalla ne avaavat uskon ja toivon, valon ja rakkauden näköaloja pimeinäkin aikoina. Virret ruokkivat sisintämme. Hauraskin luottamus Jumalaan on koko elämää kannatteleva voima.
Asut Maarian seurakunnan alueella. Miten koet yhteyden seurakuntaan, missä kaikessa olet mukana?
Seurakunta on 15-kesäisestä asti ollut minulle perhe ja yhteisö, johon kuulun. Aktiivisesti olen ehtinyt Maarian toimintaan vasta eläkevuosina. Olen mukana Itä-Maarian alueneuvostossa ja evankelioimisen tukitiimissä. Koetan käyttää omaa lajiani, tekstin tekemistä, seurakunnan hyväksi.
Olet toiminut kauan Maarian seurakunnan Itä-Maarian alueneuvostossa, johon alueena myös Halinen kuuluu. Millaisena näet alueneuvoston roolin ja tehtävän?
Alueneuvosto on parhaimmillaan innostuneiden ihmisten joukko, joka tuntee alueensa asukkaita ja heidän tarpeitaan ja aukoo heille ovia seurakuntaan. Se kehittelee tapahtumia, joihin mahdollisimman moni asukas voi osallistua vapaaehtoistyöntekijänä tai tilaisuudessa kävijänä ja tulisi siellä ravituksi. Sielulle tarjoavat ravintoa muun muassa Maarian messu, ruumista ravitsevat esimerkiksi Halisten ruuanjakelut, älylle ja mielikuvitukselle antavat aineksia paikallishistoriaa käsittelevät tilaisuudet kuten Koroisten ristin kesätapahtumat.
Olisi hienoa, jos halislaiset lähettäisivät ideoita alueneuvostolleen!
Miten vietät vapaa-aikaasi muuten kuin kirjoittamalla?
Liikun paljon luonnossa, milloin metsäpolkuja tarpoen, milloin marjastaen ja sienestäen. Teemme mieheni kanssa ahkerasti pieniä kotiseutupyrähdyksiä ja käymme katsomassa varsinkin arkeologisesti kiinnostavia kohteita. Kesämökkimme kasvimaa Maariassa on kuntosalini ja loputon, mutta innostava työleiri. Näiden ohessa on aina meneillään pari kirjaa.
Kiitos, Tytti haastattelusta! Toivotan Sinulle aurinkoista kesää!
Teksti: Pirjo Ranti
Kuva: Jouni Issakainen