{"id":1073,"date":"2020-11-21T22:14:08","date_gmt":"2020-11-21T20:14:08","guid":{"rendered":"http:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/?p=1073"},"modified":"2024-07-09T15:53:28","modified_gmt":"2024-07-09T12:53:28","slug":"endymion-john-keatsin-1795-1821-mukaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/endymion-john-keatsin-1795-1821-mukaan\/","title":{"rendered":"Endymion John Keatsin (1795 – 1821) mukaan"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"
Runoilija jonka nimi on kirjoitettu veteen, ehk\u00e4 my\u00f6s Aurajoen veteen..<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

FiloCafe -ilta Sammakon Kirjakauppa & Kahvihuoneessa<\/a> tiistaina 8.12.2020 kello 18.00 – 19.30<\/h2>\n\n\n\n

Joulukuun FiloCafe iltaa vietettiin klassillisen maailman runouden merkeiss\u00e4. Runoesitysten, pohdinnan ja keskustelun kohteena oli John Keatsin Endymion runoelman I kirja, jonka Timo Leinonen on suomentanut.<\/p>\n\n\n\n

Aluksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 selvitti lyhyesti John Keatsin runoilijan el\u00e4m\u00e4\u00e4, runoutta ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Sen j\u00e4lkeen Maaret Per\u00e4l\u00e4n ohjaama runoryhm\u00e4 esitti valikoituja osia Endymion runoelmasta keskustelun pohjaksi. <\/p>\n\n\n\n

Korona -rajoitusten takia tilaisuus pidettiin suljettuna ty\u00f6ryhm\u00e4n sis\u00e4isen\u00e4 harjoittelu- ja keskustelutilaisuutena. Keskustelu oli vilkasta ja innostunutta antaen uskoa Endymion -hankkeen toteutumiselle.<\/p>\n\n\n\n

Keskustelut jatkuvat. Seuraavaksi yrit\u00e4mme luoda esitykselle kehystarinan. jolle voisimme sitoa Keatsin Endymionin I kirjan runos\u00e4keet helpommin avautuvaksi kokonaisuudeksi. <\/p>\n\n\n\n

Alla on muutama osa n\u00e4ist\u00e4 esitetyist\u00e4 otteista runoelmasta.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n

\n
\"\"
Ohjaaja Maaret Per\u00e4l\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n
\n
\n

1. Kauneuden merkitys<\/a><\/h3>\n\n\n\n

Jokin kaunis on ikuinen ilo.
Sen sulous kasvaa, ei se h\u00e4vi\u00e4 koskaan, meille se on rauhan, haaveen ja toiveunen kehto.
Siksi p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jokaisena jokin kukkaisside mielemme sopukoihin tiens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4k\u00f6\u00f6n.

N\u00e4in vaikka estein\u00e4 tielle tulisi:
alakulon aalto, puutteen vy\u00f6ry, ylev\u00e4t luonteet, surun p\u00e4iv\u00e4, tai ep\u00e4terveet ja synk\u00e4t tavat,
siis olkoon esteen\u00e4, vaikka mit\u00e4, 
niin joku pieni kauneuden muru, 
siirt\u00e4k\u00f6\u00f6n pois synkist\u00e4v\u00e4t verhot 
mielemme murheiden edest\u00e4.

N\u00e4it\u00e4 kauneuden muruja voivat olla aurinko, kuu, kasvavat puut; vanhat ja nuoret, varjoisat lehdot, kukkivat nummet, kev\u00e4iset purot ja ruusupensaat. Ja loisteliaat puiden lehtien loput,
kun kes\u00e4 syksyksi taittuu; 




 
<\/p>\n\n\n\n


<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n

\n

<\/p>\n\n\n\n

Kaikki ihanat sadut, kuullut ja luetut; Kuolemattomuuden juoman ehtym\u00e4t\u00f6n l\u00e4hde,
jota taivaan partaalta nauttia saamme.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 kauneuden murut eiv\u00e4t viivy luonamme vain ohikiit\u00e4v\u00e4n hetken, vaan ne ovat kuin puut, jotka kuiskivat tuulessa 
oman temppelimme katveessa, ja pian ovat yht\u00e4 rakkaita meille kuin itse temppeli, Tai kuin kuu, tuo intohimomme runollinen kohde,  joka antaa loistonsa \u00e4\u00e4rett\u00f6myyden tajullemme.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 kauneuden murut ovat 
mielt\u00e4mme ohjaavia valon l\u00e4hteit\u00e4, jotka kiinnittyv\u00e4t meihin niin tiukasti; ett\u00e4 olkoon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme p\u00e4iv\u00e4npaistetta,
tai alakulon synkki\u00e4, tummia pilvi\u00e4, ne ovat kanssamme – tai jos eiv\u00e4t ole, elomme p\u00e4\u00e4ttyy.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n\n\n\n\n

5. Pappi puhuu<\/h3>\n\n\n\n
\n
\n

V\u00e4enpaljous ker\u00e4\u00e4ntyi hiljaiseksi piiriksi alttarin ymp\u00e4rille:
jok\u2019ikisen ilme muuttui \u00e4kisti kunnioittavaksi: 
Naiset pyysiv\u00e4t s\u00e4vyis\u00e4sti poikiaan hiljentym\u00e4\u00e4n; Ja neitsyiden punertavat posket 
kalpenivat vienosti pelosta.
 
My\u00f6s Endymion – vailla vertaistaan mets\u00e4n v\u00e4ess\u00e4 \u2013 seisoi k\u00e4rsiv\u00e4n\u00e4, kalpeana ja kunnioitusta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4 
vuorten jahtiveljien joukossa. 
 
Kaikkien keskell\u00e4 kunnianarvoisa pappi silm\u00e4ili ilolla v\u00e4ke\u00e4, suurimmasta v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4\u00e4n.
Sitten vanhus nosti k\u00e4tens\u00e4 ja puhui: <\/p>\n\n\n\n

\u201dKuulkaa Latmoksen miehet! Paimenten joukot!Te, jotka turvaatte tuhansien lampaiden katraat.
 
Olettepa sitten tulleet vuorten yli, pitkin kivisi\u00e4 rinteit\u00e4;
Tai laaksoista, miss\u00e4 huilu ei koskaan vaikene;
Tai kumpuilevilta rinteilt\u00e4, 
miss\u00e4 hempe\u00e4 tuuli tuudittaa 
vienosti sinikellojen kukintoja, 
ja miss\u00e4 piikkiherneet tarjoavat 
runsain mitoin kultakukkiaan.<\/p>\n\n\n\n

Ja Te, valtameren kaislikkorannoilta saapuneet!
Sielt\u00e4, miss\u00e4 soitinten pehme\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 sumentaa vanhan Tritonin torvien kaiku. <\/p>\n<\/div>\n\n\n\n

\n

Ja Te \u00e4idit ja vaimot! 
Te, jotka p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n varustatte vuorten paimenille laukun t\u00e4yteen ev\u00e4it\u00e4 ja muuta; aina tarpeen mukaan.
 
Ja Te kaikki kauniit tyt\u00f6t, 
jotka kasvatatte utarettomia lampaita, ja laitatte pieneen kuppiin hunajavalikoiman 
saadaksenne suosiollisen nuoruuden!
 
Siis Te kaikki paikalle tulleet! 
Hyv\u00e4ss\u00e4 uskossa haluamme vannoa valan mahtavalle Pan -jumalallemme. 

Eiv\u00e4tk\u00f6 ammuvat hiehomme ole pehme\u00e4mpi\u00e4 kuin y\u00f6n yli nukkuneet nuhjat sienet? 
Eiv\u00e4tk\u00f6 avarat niittymme ole lukemattomien 
lampaiden turkkien t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4t?
Eiv\u00e4tk\u00f6 huhtikuun sateet 
ole vihert\u00e4neet niittymme?  
Ja eih\u00e4n mik\u00e4\u00e4n huutava v\u00e4\u00e4ryys ole kohdannut pelokkaita lampaitamme?

Olemmehan siis saaneet runsaan palkkion Endymionista, herrastamme! 
Maakin on hyvill\u00e4\u00e4n: 
Iloinen leivo on livert\u00e4nyt 
ensi laulunsa tuulisella taivaalla, 
joka levitt\u00e4ytyy niin kirkkaana 
juhlamenojemme yll\u00e4.\u201d<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n\n\n\n\n

6.  <\/a>Kuoro laulaa Panin kunniaksi<\/h3>\n\n\n\n
\n
\n

N\u00e4in Pappi lopetti puheensa, 
ja kokosi alttarille rohdoskasveista korkean keon,  sytytti sen pyhitetyll\u00e4 tulella palamaan;
ja kasteli viinill\u00e4 turpeen palan 
Pan-jumalan kunniaksi.
 
Laakeripuun lehdet r\u00e4tisiv\u00e4t tuoksuvassa kokossa, 
olibaanipuun pihka s\u00e4ken\u00f6i kirkkaasti tulessa.
Kytev\u00e4n persiljakimpun alla, h\u00e4m\u00e4r\u00e4n k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4, tuoksujen meri levitt\u00e4ytyi it\u00e4\u00e4 kohden. 
 
Ja kuoro lauloi:                      <\/strong>
\u201dTe, joiden mahtavien palatsien 
katoilta riippuu kuin rauhan maassa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kukkia rosoisista puunrunkoista, 
peitt\u00e4en huomaansa niin synk\u00e4t kuin valoisat ajat, niin syntym\u00e4n, el\u00e4m\u00e4n kuin kuolemankin. 
 
Kuka haluaa n\u00e4hd\u00e4 puiden 
haltijoiden \u2013 hamaryadien \u2013 puvut, heid\u00e4n p\u00f6rr\u00f6iset tukkansa, 
miss\u00e4 p\u00e4hkin\u00e4puukin tummentuu.
 
Ja kaikkien pyhien hetkien ajan 
vain istua ja kuunnella suruisaa paimensoitinten s\u00e4velm\u00e4\u00e4 autioissa kosteikoissa, 
miss\u00e4 putkimainen myrkkykatkokin 
joutuu outoon liikakasvuun. 
 
Ajatelkaa, miten surullista
oli menett\u00e4\u00e4 Syrinx -haltija, 
kun t\u00e4m\u00e4 vastoin omaa tahtoaan muuttui ruokopuuksi!
Ruokopuista rakentui pan-huilu.
Ja nyt haltijan rakkaalla otsaluulla, soitamme h\u00e4nen s\u00e4velm\u00e4\u00e4ns\u00e4!  Miten v\u00e4risev\u00e4 
ja sokkeloinen siit\u00e4 tulikaan!

Kuule meit\u00e4, mahtava Pan!

Te, joiden intohimoiset \u00e4\u00e4net muuntuvat mielt\u00e4 rauhoittavassa hiljaisuudessa kyyhkysen kujerrukseksi myrttien seassa, 
kun vaellatte aurinkoisilla niityill\u00e4 
sammaloituneen alueenne laitamilla. 

Te, leve\u00e4ksi kasvavat viikunapuut 
ennakoitte kypsyville hedelmillenne keltaisia, vy\u00f6tettyj\u00e4 ampiaisia, ja niiden kullankeltaisia hunajakennoja! 

Kyl\u00e4mme niittyjen kauniimpien kukintojen – unikkojen – siemenpalot ja siemenet! 
Teit\u00e4 sy\u00f6v\u00e4t hykert\u00e4v\u00e4t hemppolinnut, viisine viel\u00e4 munissa el\u00e4vine poikineen
Teille laulaakseen.

Maan pinnalla kes\u00e4n viileydess\u00e4 
levi\u00e4v\u00e4t mansikkapensaat! 
Te houkuttelette perhosia 
t\u00e4pl\u00e4isine siipineen. Ja, raikkaana alkanut vuosi ja kaikki, mit\u00e4 siihen viel\u00e4 kuuluukin! 
Tulkaa luoksemme pian, tulkaa l\u00e4hemm\u00e4s aina, kun vuoren m\u00e4nty ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 tuulessa. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n

\n

Oi, metsien jumalat! 
Te, joiden avuksi mieluusti 
joka vasa tai satyyri rient\u00e4\u00e4; 
jotta yll\u00e4tt\u00e4isi puoliunessa 
kyykkiv\u00e4n j\u00e4n\u00f6n, tai pyr\u00e4ht\u00e4isi rosoiselle jyrk\u00e4nteelle 
pelastaakseen pienen karitsaparan kotkan kidasta. 

Tai saatatte takaisin polulleen
eksyneet, ymm\u00e4ll\u00e4 olevat lampaat. Tai kuljette heng\u00e4styneen\u00e4 
kuohuvassa purossa ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 
eriskummallisimmat simpukankuoret, 
ja sitten kaadatte ne puron nymfien, Naiadien, kammioihin, nauraaksenne koloistanne. 

Tai hypitte hurjasti
ja samalla heit\u00e4tte toisianne p\u00e4\u00e4h\u00e4n hopeahohtoisilla tammen terhoilla ja ruskeilla kuusen k\u00e4vyill\u00e4 iloa luodaksenne. 

Kaikkien laulujemme kaikujen kautta, Kuule meit\u00e4, 
Oi satyyrien kuningas!
 
Oi, \u00e4\u00e4nekk\u00e4iden keritsimien
kalkatuksen kuulija!
Kehr\u00e4\u00e4 lankaa samalla, kun uuhi kulkee m\u00e4\u00e4kien lakkaamatta 
kerittyjen lampaiden luo!<\/p>\n\n\n\n

Suututa villisian mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t,kun villisiat tonkivat lakkaamatta 
maissin jyvi\u00e4mme!
 
Tuuleta tilojemme rakenteet; 
torju homeet ja ep\u00e4suotuiset s\u00e4\u00e4t!
Karkota ontoista rakenteista oudot \u00e4\u00e4net ja kuivata ankeankarut nummisuot!
 
Pelk\u00e4\u00e4 niit\u00e4, jotka avaavat ovia 
tiedon maailmaan\u2014
tied\u00e4th\u00e4n, Dryopen suuri poika;
moni on maksanut lupauksistaan 
lehdill\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. 
 
Ole maja, jota kenk\u00e4\u00e4n
ei mielikuvituksellaan rajaa, 
ole malli oiva, lapselle taivaan; <\/p>\n\n\n\n

Ole puhdas j\u00e4rki, 
ja samalla aine levitett\u00e4v\u00e4ksi t\u00e4nne, elottomaan, kokkareiseen maahan: Sill\u00e4 maa, joka n\u00e4in saa 
kosketuksen ikuisuuteen\u2014
syntyy uudelleen: 
 
Ole mitta mittaamattomuudelle;
meren pintaan heijastuva taivaankansi; ainesosa, joka taivaan ja maan v\u00e4lin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4.
 
Tuntematon\u2014mutta silti: 
N\u00f6yr\u00e4sti kohotetuin k\u00e4sin, 
painamme silm\u00e4mme maahan, 
ja huudamme kuin taivas repe\u00e4isi: 
 
Ota vastaan ylistyksemme,
n\u00f6yr\u00e4 ilolaulumme, vuori Lycean!”<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

FiloCafe -ilta Sammakon Kirjakauppa & Kahvihuoneessa tiistaina 8.12.2020 kello 18.00 – 19.30 Joulukuun FiloCafe iltaa vietettiin klassillisen maailman runouden merkeiss\u00e4. Runoesitysten, pohdinnan ja keskustelun kohteena oli John Keatsin Endymion runoelman I kirja, jonka Timo Leinonen on suomentanut. Aluksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 selvitti lyhyesti John Keatsin runoilijan el\u00e4m\u00e4\u00e4, runoutta ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Sen j\u00e4lkeen Maaret Per\u00e4l\u00e4n ohjaama runoryhm\u00e4 esitti … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,52],"tags":[60,37],"class_list":["post-1073","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-filocafe-ilta","category-runous","tag-john-keats","tag-runous"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1073","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1073"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1073\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2572,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1073\/revisions\/2572"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1073"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1073"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1073"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}