{"id":1767,"date":"2022-09-20T20:36:42","date_gmt":"2022-09-20T17:36:42","guid":{"rendered":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/?p=1767"},"modified":"2023-03-27T13:08:27","modified_gmt":"2023-03-27T10:08:27","slug":"kohti-rakentavaa-konfliktin-ratkaisua","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/kohti-rakentavaa-konfliktin-ratkaisua\/","title":{"rendered":"Kohti rakentavaa konfliktin ratkaisua"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"
Albert Edefeltin maalaus Maaherra vuodelta 1899. Maalaus on tehty Runebergin tapahtumia kuvaavan runon pohjalta. <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

YHTEIS\u00d6N OLEMASSAOLON EHTOJA. <\/h2>\n\n\n\n

Filosofian sivulaudaturty\u00f6n professori Eerik Lagerspetzin johdolla Turun yliopiston filosofian laitoksella, jonka julkaisin nimell\u00e4 ”Rauhasta konfliktinratkaisuun. Yhteis\u00f6n olemassaolon ehtoja”. Taustana ty\u00f6lle oli yritys ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 konflikteja ja niiden erilaisia ratkaisutapoja. Olin huomannut, ett\u00e4 oikeustieteelliset k\u00e4sitteet eiv\u00e4t tarjonneet minulle riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 v\u00e4lineist\u00f6\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ihmisten v\u00e4lisi\u00e4 konflikteja ja niiden ratkaisuja. Aika pian selvisi, ett\u00e4 kysymys ihmisyhteis\u00f6jen muodostumisesta on hyvin l\u00e4hell\u00e4 kysymyst\u00e4 konflikteista ja niiden ratkaisemisesta ihmisten v\u00e4lill\u00e4. Niit\u00e4 ei voi k\u00e4sitell\u00e4 erikseen tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erillisin\u00e4 ilmi\u00f6in\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Sovittelutoiminnassa mukana ollessani tulin vakuuttuneeksi siit\u00e4, ett\u00e4 neuvottelua ja sovittelua ilmi\u00f6in\u00e4 ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman ymm\u00e4rryst\u00e4 konflikteista. Kokemukseni ty\u00f6- ja asuinyhteis\u00f6ist\u00e4 osoittivat minulle, ett\u00e4 juridiset konfliktiratkaisut ovat kaukana ihmisten jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja, ett\u00e4 konfliktien ratkaisuihin sis\u00e4ltyy iso potentiaali yhteis\u00f6jen voimaantumiseen ja aktivoitumiseen, jos yhteis\u00f6 kykenee hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n potentiaalin rakentavasti. Se ei ole helppoa, mutta joskus se voi olla koko yhteis\u00f6n olemassaolon edellytys. <\/p>\n\n\n\n

Oivallus johti konfliktien ratkaisuun liittyv\u00e4n kirjasarjan syntyyn. Teossarjan ensimm\u00e4inen kirja ilmestyi vuonna 2012, Rakentavan neuvottelun aakkoset -kirja seuraavana vuonna. Viimeinen teos, Neuvottelut pelin\u00e4 vuonna 2014. Konfliktien ratkaisuihin sis\u00e4ltyv\u00e4 optimismi ja usko konfliktien yhteis\u00f6j\u00e4 kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4n potentiaaliin laski kirjasarjan edetess\u00e4. Olin aloittanut ty\u00f6ni arabikev\u00e4\u00e4n synnytt\u00e4neen yleisen innoituksen aikoina. Tapahtumien luonne synkkeni v\u00e4hitellen, erityisesti Syyrian ja Ukrainan tapahtumien my\u00f6t\u00e4. Oli mahdotonta pit\u00e4\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 maissa syntyneit\u00e4 konflikteja yhteis\u00f6j\u00e4 rakentavina. Sen sijaan ne tarjosivat pelikent\u00e4n h\u00e4vitt\u00e4ville voimille. <\/p>\n\n\n\n

Syit\u00e4 siihen, ettei konflikteja voi aina ratkaista rakentavasti tai edes s\u00e4\u00e4llisesti, on varmasti monia. Yksi syy lienee sekin, ettei ihmisen yleist\u00e4 toimintatapaa tunneta riitt\u00e4v\u00e4sti. Varsinkaan ihmisen tunnej\u00e4rjestelm\u00e4n toimintatapaa ja sen vaikutusta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon ei kyet\u00e4 ennakoimaan saatikka mallintamaan. Ihmismielen toimintaa ohjailevat sellaiset voimat, joita h\u00e4n ei itse tiedosta ja, jotka ulkopuoliset voivat kokea irrationaalisiksi. Itse koen, ett\u00e4 runot tarjoavat oivan v\u00e4lineen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ihmismielen toimintatapaa konfliktien synnyn ja ratkaisujen osalta. Teossarjan kirjoitusty\u00f6ss\u00e4 turvauduin runoihin teosten keskeisint\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kuvatessani. Minusta menetelm\u00e4 toimi.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kirjasarja yhteis\u00f6jen ja neuvotteluprosessien perusasioista<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Rauhasta konfliktinratkaisuun -kirjan sis\u00e4lt\u00f6<\/h2>\n\n\n\n

Englannissa k\u00e4ytiin sis\u00e4llissotaa 1600 \u2013 luvun puolessa v\u00e4liss\u00e4. Samaan aikaan englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588 \u2013 1679) pohti sit\u00e4, mink\u00e4lainen ihminen on, ja miten j\u00e4rjest\u00e4ytynyt ihmisyhteis\u00f6 rakentuu. Hobbes p\u00e4\u00e4tyi siihen, ett\u00e4 ihminen on itsek\u00e4s toimija. T\u00e4st\u00e4 itsekkyydest\u00e4 tulee h\u00e4nelle itselleen ja muille vastavuoroisesti vaikuttava uhka. Siksi h\u00e4n on valmis luovuttamaan peruuttamattomasti osan itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misvallastaan keskusvallalle, jos vain muutkin tekev\u00e4t n\u00e4in. Hobbbes n\u00e4ki konfliktit yhteis\u00f6\u00e4 hajottavina tekij\u00f6it\u00e4, joista oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 eroon. <\/p>\n\n\n\n

Saksalainen filosofi Immanuel Kant (1724 \u2013 1804) jatkoi Hobbesin ajatuksia pohtien rauhan edellytyksi\u00e4 valtioiden v\u00e4lill\u00e4 1700 \u2013 luvun loppupuolella valistusajan aatteiden innoittamana. Kant jakoi Hobbesin k\u00e4sityksen ihmisest\u00e4 itsekk\u00e4\u00e4n\u00e4 toimijana. H\u00e4n kuitenkin v\u00e4itti, ett\u00e4 valtioille voidaan rakentaa sellainen peruslaki, jonka avulla ihmiset voivat valvoa toinen toisiaan. Ajatuksena oli se, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 keskin\u00e4inen valvonta takaisi peruslain toimivuuden ihmisten keskin\u00e4ist\u00e4 eriarvoistumista vastaan. Samalla laki mahdollistaa sellaisen oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4n rakentamisen, jolla voidaan taata yksil\u00f6iden oikeudet my\u00f6s keskusvaltaan n\u00e4hden. <\/p>\n\n\n\n

Kantin mukaan Hobbesin malli johtaa siihen, ett\u00e4 poliittinen johto sortaa kansalaisia, jos kansalaisten oikeuksia ei turvata lain avulla. Kant ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksynyt Hobbesin ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 poliittisen johdon tulee voida kontrolloida kansalaiskeskustelua. Kun n\u00e4in tehd\u00e4\u00e4n, johto eriytyy kansalaisista ja linnoittautuu ep\u00e4luulojensa vangiksi. Kansalaiskeskustelu parantaa samalla poliittisen p\u00e4\u00e4t\u00f6sten laatua.<\/p>\n\n\n\n

Kant edellytti, ett\u00e4 poliittiset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset tehd\u00e4\u00e4n moraalisen perustein miettim\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, mihin joku tietty p\u00e4\u00e4t\u00f6s johtaa, tai mit\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 savutetaan. Keskeist\u00e4 on vain se, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s perustuu poliitikon moraaliseen harkintaan oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen koko rauhanajattelunsa perusta. Kant uskoi, ett\u00e4 jos poliittiset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat moraalisesti oikeita, luontokin auttaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen toteutuksessa. Kant n\u00e4ki konflikteissa n\u00e4in my\u00f6s positiivisia piirteit\u00e4. 

Suomalainen runoilija Johan Runeberg (1804 \u2013 1877) ik\u00e4\u00e4n kuin jatkoi Kantin rauhanajattelua Maaherra runossaan 1800 \u2013 luvun puolessa v\u00e4liss\u00e4. Siin\u00e4 h\u00e4n loi mallin siit\u00e4, miten k\u00e4yd\u00e4\u00e4n neuvotteluja voimakkaamman vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n kanssa tukeutuen moraalisin argumentteihin ja miten syntynyt konflikti ratkaistaan rakentavasti.<\/p>\n\n\n\n

Runossa\u00a0maaherra Wibelius kohtaa Ven\u00e4j\u00e4n armeijan ylip\u00e4\u00e4llik\u00f6n Suomen sodassa Porvoon valtiop\u00e4ivien j\u00e4lkeen. Kenraali antaa maaherralle k\u00e4skyn, jota maaherra pit\u00e4\u00e4 Suomen lain vastaisena. Maaherra kielt\u00e4ytyy noudattamasta k\u00e4sky\u00e4 vedoten siihen, ett\u00e4 Tsaari oli antanut lupauksen kunnioittaa maamme lakia. Maaherra kykenee vakuuttamaan kenraalin ja uhkaava konflikti ratkeaa. Runeberg kuvaa ratkaisua vapaan suomennokseni mukaan seuraavasti:\u00a0\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Ote Runebergin runosta <\/strong>”Maaherra neuvottelee”<\/h3>\n\n\n\n

Wibelius laski k\u00e4tens\u00e4 raskaasti lakikirjalle,
ja katsoi kirjaan ja lausui:
”Herra kenraali, t\u00e4m\u00e4 on niiden ihmisen suoja,
joita uhkaatte.<\/p>\n\n\n\n

Se on aseettomiemme turva,
lakimme, aarteemme niin ilossa kuin h\u00e4d\u00e4ss\u00e4;
valtiaanne on luvannut kunnioittaa sit\u00e4,
se nojaa h\u00e4nen tukeensa.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 on s\u00e4\u00e4detty jo vuosikymmenet sitten:
on tekij\u00e4 vain syyllinen,
ei miest\u00e4 rangaista vaimonsa teosta,
eik\u00e4 vaimoa, jos mies tekee rikoksen.<\/p>\n\n\n\n

Jos on rikollista maastaan taistella,
vaikka tunne sanoisikin toisin,
niin rangaiskaa miest\u00e4, joka taistelee,
ei h\u00e4nen lastaan eik\u00e4 vaimoaan.<\/p>\n\n\n\n

Olette voittaneet, nyt teill\u00e4 on valta,
olen valmis, minulle tehk\u00e4\u00e4 mit\u00e4 haluatte!
Mutta lakimme el\u00e4\u00e4 kauemmin,
kun minua ei en\u00e4\u00e4 ole, se on.”<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in h\u00e4n puhui. Kaksi avustajaa
seurasivat kauhusta vavisten. 
Wibelius nosti silm\u00e4ns\u00e4 lakikirjasta
ja katsoi kenraaliin. <\/p>\n\n\n\n

Soturin synkk\u00e4 ilme oli poissa,
l\u00e4mpim\u00e4sti h\u00e4n kohtasi ukon katseen,
puristi vankasti t\u00e4m\u00e4n k\u00e4tt\u00e4,
kumarsi ja l\u00e4hti pois. <\/p>\n\n\n\n

Ja nyt ristityin k\u00e4sin, kuin rukoillen,
h\u00e4n vajosi tuomarituolilleen;
taistelu oli ohi, ja voitoksi tuli 
syv\u00e4 rauha.<\/p>\n\n\n\n

  Otteen suomentanut ja runon otsikoinut: Timo Leinonen<\/p>\n\n\n\n

Intialainen poliitikko Mahatma Gandhi (1869 \u2013 1948) ik\u00e4\u00e4n kuin jatkoi niin Kantin kuin Runeberginkin ajatuksia omassa poliittisessa filosofiassaan ja toiminnassaan Intian vapaustaistelussa. H\u00e4nenkin l\u00e4ht\u00f6kohtanaan oli se, ett\u00e4 poliittisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten tulee perustua harkintaan oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Runebergin runon Wibeliuksen tavoin Gandhi n\u00e4ki heikomman turvan vahvemman mielivaltaa vastaan per\u00e4\u00e4nantamattomassa ja v\u00e4kivallattomassa taistelussa oikeana pit\u00e4miens\u00e4 asioiden puolesta. <\/p>\n\n\n\n

Kant ajatteli, ett\u00e4 moraalisesti oikea p\u00e4\u00e4t\u00f6s on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 ihmisj\u00e4rjen avulla. Gandhi sit\u00e4 vastoin piti eri ihmisryhmi\u00e4 edustavien poliitikkojen moraalisena velvollisuutena hakea yhteisty\u00f6ss\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, joka on niin l\u00e4hell\u00e4 kuin mahdollista sin\u00e4ns\u00e4 saavuttamatonta ihanteellista p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, er\u00e4\u00e4nlaista totuutta, satyagrahaa.  N\u00e4in Gandhi n\u00e4ki politiikan ihanteeksi ja malliksi konfliktien jatkuvan rakentavan ratkaisuprosessin eri ihmisryhmien ristiriitaisten intressien v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Malli on vaativa, mutta samalla toivoa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Se edellytt\u00e4\u00e4 osapuolten v\u00e4list\u00e4 kunnioitusta ja uskoa siihen, ett\u00e4 rakentava tulos on saavutettavissa yhteisin ponnistuksin kukin omaan asiaansa uskoen. Sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 toivo on siin\u00e4, ett\u00e4 malli tarjoaa k\u00e4ytt\u00f6kelpoisen pohjan taas uudelle mallille l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ihmiskunnalle konfliktien rakentavasta ratkaisusta keino taistella vastaan ihmiskunnan keskin\u00e4ist\u00e4 eriarvoistumista vastaan. Eriarvoistumista voidaan hyvin perustellusti pit\u00e4\u00e4 uhkana koko maailmanrauhalle.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Timo Leinonen<\/p>\n\n\n\n


Kirjoitus perustuu kirjoittajan professori Eerik Lagerspetzin ohjauksessa tekem\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n filosofian laudaturty\u00f6h\u00f6n ja siit\u00e4 julkaistuun kirjaan: Rauhasta konfliktinratkaisuun. Yhteis\u00f6jen olemassaolon ehtoja<\/em>. Tmi Sovittelu.TL. 2012. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

YHTEIS\u00d6N OLEMASSAOLON EHTOJA. Filosofian sivulaudaturty\u00f6n professori Eerik Lagerspetzin johdolla Turun yliopiston filosofian laitoksella, jonka julkaisin nimell\u00e4 ”Rauhasta konfliktinratkaisuun. Yhteis\u00f6n olemassaolon ehtoja”. Taustana ty\u00f6lle oli yritys ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 konflikteja ja niiden erilaisia ratkaisutapoja. Olin huomannut, ett\u00e4 oikeustieteelliset k\u00e4sitteet eiv\u00e4t tarjonneet minulle riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 v\u00e4lineist\u00f6\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ihmisten v\u00e4lisi\u00e4 konflikteja ja niiden ratkaisuja. Aika pian selvisi, ett\u00e4 kysymys ihmisyhteis\u00f6jen muodostumisesta … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[71,52],"tags":[75,76,77,37],"class_list":["post-1767","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-filosofia","category-runous","tag-konfliktinratkaisu","tag-neuvottelu","tag-runeberg","tag-runous"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1767","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1767"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1767\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2167,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1767\/revisions\/2167"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1767"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1767"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/koroinen.fi\/filocafe\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1767"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}