Runojen esittäjä, Timo Leinosen tilittää tuntojaan
Timo Leinonen kertoo:
Olen vierastanut Jylhää ehkä osin siksi, että aloitin oppikoulunkäyntini syksyllä 1956 Turun Lyseossa lähellä Priman taloa torin kulmassa, jossa Jylhä päätti päivänsä oman kätensä kautta samaisen vuoden viimeisinä päivinä. Turun Lyseo oli siihen aikaan opettajien auskultointikoulu.
Kirjailija Sampo Haahtela (1908 – 1993) opetti meille suomen kieltä ja kirjallisuutta, ja auskultoivien opettajien joukkoon kuului ainakin yksi Turun kirjallisuuspiireissä hyvin tunnetuista Hiiskun sisaruksista. V. A. Koskenniemen (1885 – 1962) kulttuuriasunto Atrium-talossa Yliopistonkadulla ei myöskään ollut kaukana koulusta.
Syystä tai toisesta nämä seikat vaikuttivat minuun niin, että halusin ottaa etäisyyttä niin Jylhään ja hänen runouteensa kuin myös kirjallisuuteen yleensä. Kaikki nämä tuntuivat liian synkiltä ja toivottomilta asioilta.
Turun Lyseo edusti silloin korostetusti luonnontieteellistä ja matemaattista opetussuuntausta, ainakin halusin nähdä asian niin. Nämä edustivat mielessäni asioita, jotka edustivat konkreettista maailmaa ja tulevaisuuden uskoa.
Ajatusmaailmani muuttui, kun tutustuin Suomen ilmaisutaiteen merkittävään vaikuttajaan Kaarlo Marjasen (1899 – 1984) persoonaan ja hänen ajatuksiinsa.
Olin nimittäin vuonna 2013 mukana valmistelemassa Kaarlo Marjanen symposiumia kotiseutuyhdistyksemme puolesta. Minua puhutteli erityisen voimakkaasti Marjasen ajatus siitä, että runouden kieli on vain väline, ja että runoudessa ja lausunnassa olennaista on kyky tuntemusten ja tunteiden ilmaisemiseen.
Samoin minua puhutteli ajatus siitä, että taiteessa tulee aina tavoitella jotakin yleisinhimillistä; sellaista, joka ylittää tavanomaiset hallinnolliset rajat.
Kun tutustuin ensi kertaa Yrjö Jylhän Hyvästi Kirvesmäki -runoon Jylhä-työryhmämme aloittaessa esityksemme valmistelun ohjaaja Maaret Perälän johdolla, nämä Marjasen esittämät ajatukset palautuivat voimakkaasti mieleeni.
Tämä mieleen palautuma pakotti minut tutustumaan Yrjö Jylhän persoonaan ja hänen runouteensa. Kirjallisena tuotoksena tästä perehtymisestä oli teokseni Yrjö Jylhä – runoilijan muotokuva (2020).
Kun opiskelin Hyvästi Kirvesmäki -runoa toistamalla sitä harjoitteluvaiheessa lukemattomia kertoja, käsitykseni vahvistui entisestään siitä, että tämä runo perustuu todella voimakkaaseen henkilökohtaiseen kokemukseen.
Runoilijan on ollut ikään kuin pakko jäsentää kokemuksensa sanoiksi. Sanat ovat kuin poikkeuksellisen voimakkaan tunnelatauksen valikoimat. Itse ymmärsin sanojen ilmaiseman tunnelatauksen omien kokemusteni kautta.
Ne toivat mieleen erityisesti vakavan liikenneonnettomuuden jälkeisen hiljaisuuden, kuvitelman Syyrian pommitusten jälkeisen tunnelmasta ja hyökkäysten jälkeisen hiljaisuuden, joka on kuvattu Åke Lindmanin elokuvassa Etulinjan edessä.
Tämä oli yhden runon synnyttämä tuntemus esittäjässään. Katsojissa tuntemukset ovat varmasti jokaiselle toisenlaiset kunkin omasta kokemusmaailmasta riippuen. Ilmaisevathan Jylhän runotkin omanlaisiaan ainutkertaisia tuntemuksia.
Minulla itselläni oli jo heti aluksi onnea siinä, että sain lausuttavakseni runoja, joiden saatoin ymmärtää kuvastavan Jylhän omia sisäisiä ja yksilöllisiä tuntemuksia. Yleensä Jylhä nähdään nimenomaan Kiirastuli -kokoelman vuoksi kansakunnan kollektiivisten tunteiden tulkkina Talvisodan ankarassa kurimuksessa ja sen yli kestämisessä.
Timo Leinonen, OTL, DI, Turku
Jylhän runoilijakuvasta lisätietoja:
Leinonen, Timo 2020: Yrjö Jylhä. Runoilijan muotokuva. Turku. timo.a.leinonen@gmail.com