Tammikuun FiloCafe -ilta Pienessä Kirjapuodissa tiistaina 7.1.2020 kello 17.00 – 18.30.
Filosofi FM Heikki Vuorila selostaa alustuksessaan edustamaansa filosofista praktiikkaa, tämän filosofisen liikkeen lähtökohtia suhteessa antiikin retoriikan ja dialektiikan opettajiin, menestystä lupaaviin sofisteihin ja totuutta etsiviin opettajiin, filosofeihin, erityisesti Sokrateeseen ja Platoniin.
Heikki Vuorila pohtii tältä pohjalta sitä, voidaanko myös nykyfilosofit jaotella vastaavasti sofisteihin ja filosofeihin. Ja jos voidaan, niin ovatko filosofista praktiikkaa harjoittavat enemmän sofisteja kuin filosofeja?
Tilaisuus on pidetty. Kiitos kaikille osallisille kiinnostuksesta!
Heikki Vuorila kertoo alustuksestaan:
Antiikin filosofit Sokrates ja Platon arvostelivat sen ajan sofisteja, joita olivat muun muassa Protagoras ja Gorgias. Filosofit arvostelivat sofistien tapaa opettaa tyhjään retoriikkaan perustuvia näennäisviisauksia.
Todellista viisautta etsiessään Sokrates kierteli toreilla, voimistelulaitoksissa ja käsityöläisten työpajoissa väitellen tapaamiensa kansalaisten (demos) kanssa. Hän pyrki totuuteen, ajattelun itsenäisyyteen ja rohkeuteen asettaessaan kyseenalaiseksi sovinnaisuudet.
Sokrateen oppilas Platon puolestaan perusti oman puistomaisen Akatemian Ateenan kaupunkivaltion (polis) välittömään läheisyyteen. Täällä hän jatkoi Sokrateen aloittamaa sokraattista keskustelua ystäviensä kanssa. Akatemiassa työskenteli Platonin oppilas Aristoteles, jonka mukaan filosofia saa alkunsa ihmettelystä.
Sokrates oli ensimmäinen filosofi, joka haastoi sofistit. Heidät kuvataan rahanhimoisiksi viisastelijoiksi, jotka usein turvautuivat tahallisiin virhepäätelmiin ja riittämättömiin todistuksiin. Platon puolestaan halusi tehdä eron filosofien ja sofistien välillä, jotka käyttivät retorisia silmänkääntötemppua ja sanojen monimerkityksellisyyttä tukemaan tai peittämään ontuvaa päättelyä.
Keskustelualustuksen toisessa osassa kuvaan saksalaisesta Leonard Nelsonista 1920-luvulla alkanutta filosofista praktiikka, jonka juuret ovat antiikin Kreikassa. Nelson herätti sokraattisen menetelmän käytön käytännön elämässä henkiin. Puhutaan filosofisesta keskustelusta sokraattisena käytäntönä.
Alustuksessa pohditaan myös keitä ovat 2000-luvun filosofeja ja sofisteja. Monet antiikin poliitikot ja politiikan mesenaatit (mm. Perikles) olivat sofistien oppilaita, sillä poliittisen uran luomiseen kuului vakuuttavan ja herättävän puheen sekä esiintymisen taitaminen. Siksi poliittisen hyveen opettamiselle oli tarvetta.
Sofistit keräsivät tilaisuuksiinsa suuria kuulijajoukkoja. Kun sofistit kiinnittivät opetuksessaan huomion vaikuttavuuteen ja menestykseen hinnalla millä hyvällä, niin filosofien mukaan tärkeintä on pohtia, ovatko ne asiat tosia, joita vakuuttelu koskee.
Pyrin tuomaan tämän kahtiajaon 2000-luvulle ja etsimään esimerkkejä tämän päivän sofisteista ja filosofeista. Nykyisin filosofien praktiikan liike tekee nousuaan maailmalla ja myös Suomessa. Yksi peruskysymyksistäni on, ovatko filosofiset praktikot sofisteja vai filosofeja? Vai siltä väliltä?
Huom!
Koko kevään ohjelma löytyy tästä