FiloCafe -ilta 18.10.2023 kello 19.30 – 21.00 Turun kaupunginteatterin Viidennellä näyttämöllä
Filosofian opettaja ja pappi Matti Taneli kertoo illan teemasta seuraavaa:
”Kristus, kuten kiehtovat persoonat yleensäkin, osasi puhua kauniisti, mutta sen lisäksi hän sai muutkin puhumaan kauniisti.” (Oscar Wilde)
”Kristuksen paikka on … runoilijoiden joukossa.” (Oscar Wilde)
Irlantilaissyntyinen näytelmäkirjailija, prosaisti ja runoilija Oscar Wilde (1854-1900) on maailmankirjallisuuden kiistellyimpiä henkilöitä. Yhä väitellään siitä, onko hän merkittävämpi kirjailijana kuin viktoriaanisen Britannian kaksinaismoralismin pilkkaajana.
Wilde tunnetaan yltiöpäisistä komedioistaan, Dorian Grayn muotokuva -romaanistaan (1890) ja upeista esseistään. Monien erilaisten kirjallisten töittensä lisäksi Wilde tuli tunnetuksi keikarien kuninkaana, suihkuseurapiirien verbaalisesti taitavana dandynä. Wilden nerokkaista ja usein ilkikurisista aforismeista on tullut lentäviä lauseita.
Wilde tuomittiin vankilaan homoseksuaalisuutensa takia vuonna 1895. Vankilassa hän kirjoitti rakastetulleen lordi, runoilija ja toimittaja Alfred ”Bosie” Douglasille (1870-1945) omistetun pitkän, noin 50.000 sanan, kirjeen, jossa hän tilitti suhdettaan yhteiskuntaan, uskontoon ja taiteeseen sekä tuhoisaan rakkauteensa. Kirje julkaistiin vasta Wilden kuoleman jälkeen vuonna 1905 ja silloinkin voimakkaasti sensuroituna nimellä De profundis (De profundis clamavi ad te, Domine – Syvyydestä minä huudan sinua, Herra). Sensuroimaton versio julkaistiin Englannissa vasta vuonna 1962, ja suomeksi vuonna 1997 Juhani Lindholmin suomentamana ja Otto Mattsonin esipuheella, ”Lukijalle”.
Readingin vankilassa ollessaan (1895-1897) Wilde menetti hyvän maineensa, omaisuutensa, perheensä, ystävänsä ja terveytensä. Vankilasta vapautumisensa jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa hän vielä tapaili Bosieta ennen kuin kuoli siellä halveksittuna maanpakolaisena vuonna 1900. Voidaankin sanoa, että ennen oikeudenkäyntiä Wildeä kutsuttiin englantilaiseksi herrasmieheksi, mutta vankilatuomion jälkeen irlantilaiseksi irstailijaksi.
Ennen muuta vankilassa ollessaan Wilde alkoi kiinnostua uskonnollisesta uskosta ja Jumalasta henkilökohtaisena kysymyksenä. Hän on kirjassaan äärimmäisen rehellinen ja ankara ennen muuta itseään, mutta myös rakkaitaan, vaimoaan ja lapsiaan sekä Bosieta kohtaan. Wilde ajatteli kuitenkin kaiken tapahtuneen olleen tietyin tavoin myös vääjäämätöntä ja välttämätöntä.
Alustuksessani tarkastelen Oscar Wildeä poikkeuksellisen monipuolisena ja originellina kirjallisena toimijana, julkisuuden henkilönä sekä uskonnollisena ihmisenä, jolle jumalasuhteen löytyminen oli hänen loppuelämänsä tärkeä käännekohta ja lohdun tuoja.
Matti Taneli, turkulainen kasvatustieteen tohtori, filosofian ja teologian maisteri, aineenopettaja ja pappi
Tervetuloa kokemaan, keskustelemaan ja saamaan uusia ajatuksia!
Oviraha 5 euroa, johon sisältyy kahvi tee
Tilaisuus on pidetty. Kiitos kaikille mukana olleille kiinnostavasta ja aikaan hyvin sattuvasta keskustelusta!