YHTEISÖN OLEMASSAOLON EHTOJA.
Filosofian sivulaudaturtyön professori Eerik Lagerspetzin johdolla Turun yliopiston filosofian laitoksella, jonka julkaisin nimellä ”Rauhasta konfliktinratkaisuun. Yhteisön olemassaolon ehtoja”. Taustana työlle oli yritys ymmärtää konflikteja ja niiden erilaisia ratkaisutapoja. Olin huomannut, että oikeustieteelliset käsitteet eivät tarjonneet minulle riittävää välineistöä ymmärtää ihmisten välisiä konflikteja ja niiden ratkaisuja. Aika pian selvisi, että kysymys ihmisyhteisöjen muodostumisesta on hyvin lähellä kysymystä konflikteista ja niiden ratkaisemisesta ihmisten välillä. Niitä ei voi käsitellä erikseen tai ymmärtää erillisinä ilmiöinä.
Sovittelutoiminnassa mukana ollessani tulin vakuuttuneeksi siitä, että neuvottelua ja sovittelua ilmiöinä ei voi ymmärtää ilman ymmärrystä konflikteista. Kokemukseni työ- ja asuinyhteisöistä osoittivat minulle, että juridiset konfliktiratkaisut ovat kaukana ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja, että konfliktien ratkaisuihin sisältyy iso potentiaali yhteisöjen voimaantumiseen ja aktivoitumiseen, jos yhteisö kykenee hyödyntämään tämän potentiaalin rakentavasti. Se ei ole helppoa, mutta joskus se voi olla koko yhteisön olemassaolon edellytys.
Oivallus johti konfliktien ratkaisuun liittyvän kirjasarjan syntyyn. Teossarjan ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 2012, Rakentavan neuvottelun aakkoset -kirja seuraavana vuonna. Viimeinen teos, Neuvottelut pelinä vuonna 2014. Konfliktien ratkaisuihin sisältyvä optimismi ja usko konfliktien yhteisöjä kehittävään potentiaaliin laski kirjasarjan edetessä. Olin aloittanut työni arabikevään synnyttäneen yleisen innoituksen aikoina. Tapahtumien luonne synkkeni vähitellen, erityisesti Syyrian ja Ukrainan tapahtumien myötä. Oli mahdotonta pitää näissä maissa syntyneitä konflikteja yhteisöjä rakentavina. Sen sijaan ne tarjosivat pelikentän hävittäville voimille.
Syitä siihen, ettei konflikteja voi aina ratkaista rakentavasti tai edes säällisesti, on varmasti monia. Yksi syy lienee sekin, ettei ihmisen yleistä toimintatapaa tunneta riittävästi. Varsinkaan ihmisen tunnejärjestelmän toimintatapaa ja sen vaikutusta päätöksentekoon ei kyetä ennakoimaan saatikka mallintamaan. Ihmismielen toimintaa ohjailevat sellaiset voimat, joita hän ei itse tiedosta ja, jotka ulkopuoliset voivat kokea irrationaalisiksi. Itse koen, että runot tarjoavat oivan välineen ymmärtää ihmismielen toimintatapaa konfliktien synnyn ja ratkaisujen osalta. Teossarjan kirjoitustyössä turvauduin runoihin teosten keskeisintä sisältöä kuvatessani. Minusta menetelmä toimi.
Rauhasta konfliktinratkaisuun -kirjan sisältö
Englannissa käytiin sisällissotaa 1600 – luvun puolessa välissä. Samaan aikaan englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588 – 1679) pohti sitä, minkälainen ihminen on, ja miten järjestäytynyt ihmisyhteisö rakentuu. Hobbes päätyi siihen, että ihminen on itsekäs toimija. Tästä itsekkyydestä tulee hänelle itselleen ja muille vastavuoroisesti vaikuttava uhka. Siksi hän on valmis luovuttamaan peruuttamattomasti osan itsemääräämisvallastaan keskusvallalle, jos vain muutkin tekevät näin. Hobbbes näki konfliktit yhteisöä hajottavina tekijöitä, joista oli päästävä eroon.
Saksalainen filosofi Immanuel Kant (1724 – 1804) jatkoi Hobbesin ajatuksia pohtien rauhan edellytyksiä valtioiden välillä 1700 – luvun loppupuolella valistusajan aatteiden innoittamana. Kant jakoi Hobbesin käsityksen ihmisestä itsekkäänä toimijana. Hän kuitenkin väitti, että valtioille voidaan rakentaa sellainen peruslaki, jonka avulla ihmiset voivat valvoa toinen toisiaan. Ajatuksena oli se, että tämä keskinäinen valvonta takaisi peruslain toimivuuden ihmisten keskinäistä eriarvoistumista vastaan. Samalla laki mahdollistaa sellaisen oikeusjärjestelmän rakentamisen, jolla voidaan taata yksilöiden oikeudet myös keskusvaltaan nähden.
Kantin mukaan Hobbesin malli johtaa siihen, että poliittinen johto sortaa kansalaisia, jos kansalaisten oikeuksia ei turvata lain avulla. Kant ei myöskään hyväksynyt Hobbesin ajatusta siitä, että poliittisen johdon tulee voida kontrolloida kansalaiskeskustelua. Kun näin tehdään, johto eriytyy kansalaisista ja linnoittautuu epäluulojensa vangiksi. Kansalaiskeskustelu parantaa samalla poliittisen päätösten laatua.
Kant edellytti, että poliittiset päätökset tehdään moraalisen perustein miettimättä sitä, mihin joku tietty päätös johtaa, tai mitä päätöksellä savutetaan. Keskeistä on vain se, että päätös perustuu poliitikon moraaliseen harkintaan oikean ja väärän välillä. Tämä on hänen koko rauhanajattelunsa perusta. Kant uskoi, että jos poliittiset päätökset ovat moraalisesti oikeita, luontokin auttaa päätöksen toteutuksessa. Kant näki konflikteissa näin myös positiivisia piirteitä.
Suomalainen runoilija Johan Runeberg (1804 – 1877) ikään kuin jatkoi Kantin rauhanajattelua Maaherra runossaan 1800 – luvun puolessa välissä. Siinä hän loi mallin siitä, miten käydään neuvotteluja voimakkaamman vallankäyttäjän kanssa tukeutuen moraalisin argumentteihin ja miten syntynyt konflikti ratkaistaan rakentavasti.
Runossa maaherra Wibelius kohtaa Venäjän armeijan ylipäällikön Suomen sodassa Porvoon valtiopäivien jälkeen. Kenraali antaa maaherralle käskyn, jota maaherra pitää Suomen lain vastaisena. Maaherra kieltäytyy noudattamasta käskyä vedoten siihen, että Tsaari oli antanut lupauksen kunnioittaa maamme lakia. Maaherra kykenee vakuuttamaan kenraalin ja uhkaava konflikti ratkeaa. Runeberg kuvaa ratkaisua vapaan suomennokseni mukaan seuraavasti:
Ote Runebergin runosta ”Maaherra neuvottelee”
Wibelius laski kätensä raskaasti lakikirjalle,
ja katsoi kirjaan ja lausui:
”Herra kenraali, tämä on niiden ihmisen suoja,
joita uhkaatte.
Se on aseettomiemme turva,
lakimme, aarteemme niin ilossa kuin hädässä;
valtiaanne on luvannut kunnioittaa sitä,
se nojaa hänen tukeensa.
Siinä on säädetty jo vuosikymmenet sitten:
on tekijä vain syyllinen,
ei miestä rangaista vaimonsa teosta,
eikä vaimoa, jos mies tekee rikoksen.
Jos on rikollista maastaan taistella,
vaikka tunne sanoisikin toisin,
niin rangaiskaa miestä, joka taistelee,
ei hänen lastaan eikä vaimoaan.
Olette voittaneet, nyt teillä on valta,
olen valmis, minulle tehkää mitä haluatte!
Mutta lakimme elää kauemmin,
kun minua ei enää ole, se on.”
Näin hän puhui. Kaksi avustajaa
seurasivat kauhusta vavisten.
Wibelius nosti silmänsä lakikirjasta
ja katsoi kenraaliin.
Soturin synkkä ilme oli poissa,
lämpimästi hän kohtasi ukon katseen,
puristi vankasti tämän kättä,
kumarsi ja lähti pois.
Ja nyt ristityin käsin, kuin rukoillen,
hän vajosi tuomarituolilleen;
taistelu oli ohi, ja voitoksi tuli
syvä rauha.
Otteen suomentanut ja runon otsikoinut: Timo Leinonen
Intialainen poliitikko Mahatma Gandhi (1869 – 1948) ikään kuin jatkoi niin Kantin kuin Runeberginkin ajatuksia omassa poliittisessa filosofiassaan ja toiminnassaan Intian vapaustaistelussa. Hänenkin lähtökohtanaan oli se, että poliittisten päätösten tulee perustua harkintaan oikean ja väärän välillä. Runebergin runon Wibeliuksen tavoin Gandhi näki heikomman turvan vahvemman mielivaltaa vastaan peräänantamattomassa ja väkivallattomassa taistelussa oikeana pitämiensä asioiden puolesta.
Kant ajatteli, että moraalisesti oikea päätös on löydettävissä ihmisjärjen avulla. Gandhi sitä vastoin piti eri ihmisryhmiä edustavien poliitikkojen moraalisena velvollisuutena hakea yhteistyössä päätöstä, joka on niin lähellä kuin mahdollista sinänsä saavuttamatonta ihanteellista päätöstä, eräänlaista totuutta, satyagrahaa. Näin Gandhi näki politiikan ihanteeksi ja malliksi konfliktien jatkuvan rakentavan ratkaisuprosessin eri ihmisryhmien ristiriitaisten intressien välillä.
Malli on vaativa, mutta samalla toivoa herättävä. Se edellyttää osapuolten välistä kunnioitusta ja uskoa siihen, että rakentava tulos on saavutettavissa yhteisin ponnistuksin kukin omaan asiaansa uskoen. Sen herättämä toivo on siinä, että malli tarjoaa käyttökelpoisen pohjan taas uudelle mallille löytää ihmiskunnalle konfliktien rakentavasta ratkaisusta keino taistella vastaan ihmiskunnan keskinäistä eriarvoistumista vastaan. Eriarvoistumista voidaan hyvin perustellusti pitää uhkana koko maailmanrauhalle.
Timo Leinonen
Kirjoitus perustuu kirjoittajan professori Eerik Lagerspetzin ohjauksessa tekemään käytännön filosofian laudaturtyöhön ja siitä julkaistuun kirjaan: Rauhasta konfliktinratkaisuun. Yhteisöjen olemassaolon ehtoja. Tmi Sovittelu.TL. 2012.