Kesäkuun FiloCafe -illan keskustelujen teemana oli pohdinta siitä, miten ihmisen käyttämät välineet ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen.
Keskustelujen pohjaksi DI Timo Leinonen esitteli Metsämäen kartanosta kotoisin olleen filosofi Erik Ahlmanin (1892 – 1952) ja hänen pohdintansa aiheesta kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä vuodelta 1939.
Tilaisuus pidettiin FiloCafe -illassa 5.6.2018 kello 17.00 – 18.30 Pienessä Kirjapuodissa
Keskustelu oli vilkasta. Syntyi vaikutelma, että Erik Ahlmanin pohdiskeluilla on paljon annettavaa nykypäivän ihmisille, ja että teema – ihmisen välineiden muuttumisen logiikka – on tänä päivänä ainakin yhtä ajankohtainen kuin 80 vuotta sitten.
Kiitos kaikille osallistujille!
Syyskauden 2018 FiloCafe – iltojen alustavat päivämäärät löytyvät tästä.
Erik Ahlman syntyi ja varttui Metsämäen kartanossa rehtoripariskunnan Markus ja Maria Ahlmanin poikana.
Ahlman oli alun alkaen kielitieteilijä, jolla oli palava halu pohtia elämän ja olemisen peruskysymyksiä. Siksi hänestä tuli filosofi.
Toimittuaan ensi kielten opettajana mm. Turussa isänsä koulussa Turun klassisessa koulussa ja klassisten kielten apulaisprofessorina Helsingissä hän muutti Jyväskylään, jossa toimi filosofian professorina ja rehtorina vuodet 1935 – 1948.
Tämän jälkeen hän siirtyi Helsingin yliopistoon filosofian professoriksi hoitamaan Georg Henrik Wrightiltä vapautunutta professuuria. Myöhemmin hän hoiti myös yliopiston toista professuuria.
Hänen uransa Helsingissä jäi lyhyeksi. Hän sai elokuussa 1952 kuolemaan johtaneen sairaskohtauksen Metsämäen kartanossa työhuoneessaan. Hänet on haudattu Maarian kirkon hautausmaalle Ahlmanien sukuhautaan.
Akateemisena filosofina hän oli arvostettu persoona kiistoissa, joita hänen aikanaan syntyi eri oppisuuntien välillä. Eino Kailan mukaan tämä johtui Ahlmanin persoonallisuudesta: Ahlman ajatteli tinkimättömästi uskollisena omalle linjalleen. Hän ei ollut pohdinnoissaan hyökkäävän kriittinen muiden ajatuksia kohtaan. Hän ei myöskään unohtanut itsekritiikkiä pohdinnoissaan.
Ihmisen välineet ja ihminen välineenä
Ahlmanin ajattelussa ja maailman hahmottamisessa yksi keskeisimmistä kysymyksistä oli kysymys päämääristä ja välineistä, joilla näihin tavoitteisiin pyritään. Näin hänestä tuli yksi kaikkein ensimmäisistä ammattifilosofeista maailmassa, joka pohti tekniikan filosofiaa.
Ihmisellä on erilaisia tarpeita, joiden tyydyttämiseen ihminen käyttää erilaisia välineitä. Kun tarpeet ovat vain riittävän pysyviä ja ne ilmenevät riittävän monilla, samalla kun maailma muuten on riittävän muuttumaton, näiden tarpeiden tyydyttämiseksi syntyy omia välinetyyppejä.
Nämä elävät omaa elämäänsä. Välineiden keskinäinen tehokkuus vaihtelee. Ihminen pystyy suunnittelemaan uusia välineitä ja hylkäämään huonompia.
Hyvä ja tehokas väline tyydyttää tarpeen mahdollisimman täydellisesti, käyttää mahdollisimman vähän energiaa, suorittaa halutun tehtävän mahdollisimman nopeasti, ja sen negatiiviset ominaisuudet ovat mahdollisimman pienet. Tehokkuuden vaatimus on näin monitahoinen ominaisuusrypäs.
Sellaiset välineet, jotka ovat edellä mainituissa suhteissa tehokkaita ja hyviä, pyrkivät yleistymään ja leviämään. Yksittäinen ihminen tekee välineiden suhteen tietoisen valinnan, mutta kaikkien valintojen lopputulos ei ole kenenkään hallussa.
Näin esimerkiksi sähköpostit ovat vähitellen syrjäyttäneet postissa lähetettävät kirjeet ja älypuhelimet kännykät ja lankapuhelimet.
Välineiden kehityksessä ei sinänsä ole sen kummempaa tarkoitusta. Se on Ahlmanille sokea prosessi, jossa vain välineet kehittyvät, mutta ei niinkään ne mittapuut, joilla tätä kehitystä mitataan. Toisin sanoen edistyksen mittapuut eivät voi edistyä.
Toisaalta Ahlman huomauttaa myös, että välineiden kehitys muokkaa ihmisten ajattelua. Ne välineet menestyvät, joilla on tarpeen mukaisia ominaisuuksia.
Ahlman ajatteli myös, että tällaisessa jatkuvassa kehitysprosessissa on myös ihminen itse mukana yhteiskunnan rattaissa.
Yhteiskunta ja sen instituutiot tarvitsevat ihmisiä välineiksi toimiakseen. Tällaiseen kehitykseen sisältyy näin aina riski ihmisten liialliseen samankaltaistumiseen ja omaperäisyyden katoamiseen. Taide on yksi tärkeä keino tätä kehitystä vastaan.
Ahlmanin teknisten välineiden kehityksen filosofian toimivuudesta on puhutteleva osoituksena se, että Ahlman jo vuonna 1939 esitti, että aineellinen raha, setelit ja kolikot vaihdon välineenä tulevat korvautumaan pelkillä arvomuutosmerkinnöillä osapuolten tileissä.
Timo Leinonen
LÄHTEET JA LISÄTIETOJA
Salmela, Mikko. Ahlman, Erik. Artikkeli Filosofia.fi sivustolla, ks. tästä.
Koskenniemi, V. A. Erik Ahlmanin ”aforistiset ajatukset” Filosofia.fi -sivustolla
Leinonen, Timo. Erik Ahlman haastaa nykyihmisen ajattelemaan ihmisen olemista
Leinonen, Timo. Erik Ahlman symposium Turun kristillisellä opistolla 22.3.2012
Leinonen, Timo. Erik Ahlman -symposiumin jälkimaininkeja
Leinonen, Timo Erik Ahlman symposiumista Turun kristillisellä opistolla 22.3.2012 vielä