YHTEISÖN OLEMASSAOLON EHTOJA.
Filosofian sivulaudaturtyön professori Eerik Lagerspetzin johdolla Turun yliopiston filosofian laitoksella, jonka julkaisin nimellä ”Rauhasta konfliktinratkaisuun. Yhteisön olemassaolon ehtoja”. Taustana työlle oli yritys ymmärtää konflikteja ja niiden erilaisia ratkaisutapoja. Olin huomannut, että oikeustieteelliset käsitteet eivät tarjonneet minulle riittävää välineistöä ymmärtää ihmisten välisiä konflikteja ja niiden ratkaisuja. Aika pian selvisi, että kysymys ihmisyhteisöjen muodostumisesta on hyvin lähellä kysymystä konflikteista ja niiden ratkaisemisesta ihmisten välillä. Niitä ei voi käsitellä erikseen tai ymmärtää erillisinä ilmiöinä.
Sovittelutoiminnassa mukana ollessani tulin vakuuttuneeksi siitä, että neuvottelua ja sovittelua ilmiöinä ei voi ymmärtää ilman ymmärrystä konflikteista. Kokemukseni työ- ja asuinyhteisöistä osoittivat minulle, että juridiset konfliktiratkaisut ovat kaukana ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja, että konfliktien ratkaisuihin sisältyy iso potentiaali yhteisöjen voimaantumiseen ja aktivoitumiseen, jos yhteisö kykenee hyödyntämään tämän potentiaalin rakentavasti. Se ei ole helppoa, mutta joskus se voi olla koko yhteisön olemassaolon edellytys.
Oivallus johti konfliktien ratkaisuun liittyvän kirjasarjan syntyyn. Teossarjan ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 2012, Rakentavan neuvottelun aakkoset -kirja seuraavana vuonna. Viimeinen teos, Neuvottelut pelinä vuonna 2014. Konfliktien ratkaisuihin sisältyvä optimismi ja usko konfliktien yhteisöjä kehittävään potentiaaliin laski kirjasarjan edetessä. Olin aloittanut työni arabikevään synnyttäneen yleisen innoituksen aikoina. Tapahtumien luonne synkkeni vähitellen, erityisesti Syyrian ja Ukrainan tapahtumien myötä. Oli mahdotonta pitää näissä maissa syntyneitä konflikteja yhteisöjä rakentavina. Sen sijaan ne tarjosivat pelikentän hävittäville voimille.
Syitä siihen, ettei konflikteja voi aina ratkaista rakentavasti tai edes säällisesti, on varmasti monia. Yksi syy lienee sekin, ettei ihmisen yleistä toimintatapaa tunneta riittävästi. Varsinkaan ihmisen tunnejärjestelmän toimintatapaa ja sen vaikutusta päätöksentekoon ei kyetä ennakoimaan saatikka mallintamaan. Ihmismielen toimintaa ohjailevat sellaiset voimat, joita hän ei itse tiedosta ja, jotka ulkopuoliset voivat kokea irrationaalisiksi. Itse koen, että runot tarjoavat oivan välineen ymmärtää ihmismielen toimintatapaa konfliktien synnyn ja ratkaisujen osalta. Teossarjan kirjoitustyössä turvauduin runoihin teosten keskeisintä sisältöä kuvatessani. Minusta menetelmä toimi.
