Frans Michael syntyi äveriääseen kauppiasperheen esikoisena 9.2.1772, eli samana vuonna kuin Kustaa III kruunattiin kuninkaaksi. Hän kuoli piispana 14.8.1847 Härnösandissa Ruotsissa. Hänet on haudattu Pyhän Klaaran kirkon hautausmaalle Tukholmaan.
Frans Michael oli varhaiskypsä ja tunteellinen, eikä oikein soveltunut kauppiaaksi. Hän tutustui jo lapsena runouteen, Dalinin ja Creutzin runoihin. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1785. Silloin hän oli vasta 13-vuotias. Hän jatkoi opiskeluaan Turussa. Erityisen merkittävää oli se, että hän sai asua Porthanin luona täysihoidossa ja sai nauttia yksityisopetusta.
Frans Michaelin isä kuoli 1787 Frans Michaelin ollessa 15-vuotias. Hänen ylipistollinen pro gradu -työ valmistui 1789 ja hänet promovoitiin maisteriksi 17-vuotiaana samana vuonna. Tämän jälkeen hän oli Oulussa vuoden 1789–1790 tutustuen myös kauppaliikkeen hoitoon äitinsä avustamana. Hän aloitti opiskelun Uppsalassa, missä viipyi kaikkiaan kaksi lukukautta ja palasi sitten Turkuun. Syksyllä 1791 valmistui hänen latinankielinen dosentuuriinsa liittyvä väitöskirjansa ”Ihmiskielen neljästä kehityskaudesta”.
Albert Edefeltin maalaus Maaherra vuodelta 1899. Maalaus on tehty Runebergin tapahtumia kuvaavan runon pohjalta.
YHTEISÖN OLEMASSAOLON EHTOJA.
Filosofian sivulaudaturtyön professori Eerik Lagerspetzin johdolla Turun yliopiston filosofian laitoksella, jonka julkaisin nimellä ”Rauhasta konfliktinratkaisuun. Yhteisön olemassaolon ehtoja”. Taustana työlle oli yritys ymmärtää konflikteja ja niiden erilaisia ratkaisutapoja. Olin huomannut, että oikeustieteelliset käsitteet eivät tarjonneet minulle riittävää välineistöä ymmärtää ihmisten välisiä konflikteja ja niiden ratkaisuja. Aika pian selvisi, että kysymys ihmisyhteisöjen muodostumisesta on hyvin lähellä kysymystä konflikteista ja niiden ratkaisemisesta ihmisten välillä. Niitä ei voi käsitellä erikseen tai ymmärtää erillisinä ilmiöinä.
Sovittelutoiminnassa mukana ollessani tulin vakuuttuneeksi siitä, että neuvottelua ja sovittelua ilmiöinä ei voi ymmärtää ilman ymmärrystä konflikteista. Kokemukseni työ- ja asuinyhteisöistä osoittivat minulle, että juridiset konfliktiratkaisut ovat kaukana ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja, että konfliktien ratkaisuihin sisältyy iso potentiaali yhteisöjen voimaantumiseen ja aktivoitumiseen, jos yhteisö kykenee hyödyntämään tämän potentiaalin rakentavasti. Se ei ole helppoa, mutta joskus se voi olla koko yhteisön olemassaolon edellytys.
Oivallus johti konfliktien ratkaisuun liittyvän kirjasarjan syntyyn. Teossarjan ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 2012, Rakentavan neuvottelun aakkoset -kirja seuraavana vuonna. Viimeinen teos, Neuvottelut pelinä vuonna 2014. Konfliktien ratkaisuihin sisältyvä optimismi ja usko konfliktien yhteisöjä kehittävään potentiaaliin laski kirjasarjan edetessä. Olin aloittanut työni arabikevään synnyttäneen yleisen innoituksen aikoina. Tapahtumien luonne synkkeni vähitellen, erityisesti Syyrian ja Ukrainan tapahtumien myötä. Oli mahdotonta pitää näissä maissa syntyneitä konflikteja yhteisöjä rakentavina. Sen sijaan ne tarjosivat pelikentän hävittäville voimille.
Syitä siihen, ettei konflikteja voi aina ratkaista rakentavasti tai edes säällisesti, on varmasti monia. Yksi syy lienee sekin, ettei ihmisen yleistä toimintatapaa tunneta riittävästi. Varsinkaan ihmisen tunnejärjestelmän toimintatapaa ja sen vaikutusta päätöksentekoon ei kyetä ennakoimaan saatikka mallintamaan. Ihmismielen toimintaa ohjailevat sellaiset voimat, joita hän ei itse tiedosta ja, jotka ulkopuoliset voivat kokea irrationaalisiksi. Itse koen, että runot tarjoavat oivan välineen ymmärtää ihmismielen toimintatapaa konfliktien synnyn ja ratkaisujen osalta. Teossarjan kirjoitustyössä turvauduin runoihin teosten keskeisintä sisältöä kuvatessani. Minusta menetelmä toimi.
Professori Anthony Johnsonin esitelmä FiloCafe -illassa 14.9.2022
Edellinen FiloCafe -illasta oli kulunut jo lähes kaksi. Ilta pidettiin 8.12.2020 Sammakon kirjakaupassa ja kahvihuoneessa teemana ollessa Timo Leinosen suomentaman Endymion-runoelman alkuosan työryhmän koelukutilaisuutena. Nyt paikkana oli Turun kaupunginteatterin kulttuuriravintola Viides näyttämö ja teemana oli edelleen Endymion. Nyt näytelmäprojekti on valmis, runoelma kokonaisuutena suomennettu ja painettu yleisön saatavaksi. Näytelmäteksteistäkin kaksi ensimmäistä on saatettu painettuun muotoon. Illan teemana oli Endymion-runoelman suomennoksen julkistus.
Illan ohjelmassa Marita Airakorpi käsitteli lyhyessä filosofisessa katsauksessaan John Keatsille tärkeän käsitteen ”kauneuden” erilaisia ulottuvuuksia ja merkityksiä samoin kuin käytetyn kielen vaikutusta kuulijakokemukseen. Keskusteluissa todettiin nämä mielenkiintoisiksi kysymyksiksi. Niihin olisi syytä palata vielä uudelleen paremmalla ajalla ja suuremmalla joukolla selvitellen.
Endymion-näytelmissä Endymionin roolin esittänyt Eetu Meriö esitti runomonologeja runoelman osista 1 – 3. Hän oli yhdistänyt näihin monologeihin hienosti ja ajatuksia herättävästi itse kirjoittamansa runotekstin nimeltään Aina oon. Aina oot. Jep. Tää on sulle. Tämä yllätysteksti herkisti kuulijan seuraamaan esitystä vielä tarkkaavaisemmin.
Kokoavana esityksenä oli erityisesti Anthony Johnsonin kirjoitus John Keatsistä ja hänen pitkästä Endymion-runoelmastaan. Johnson on itsekin ollut mukana Endymion-ryhmässä. Hän on luonut musiikin näytelmäsarjan kahteen ensimmäiseen osaan ja toiminut näissä muusikkona vuoden 2021 esityksissä. Timo Leinonen on suomentanut Johnsonin kirjoituksen, jonka hän luki tilaisuuden aluksi. Alustusten jälkeen seurasi monipolvinen ja vilkas keskustelu. Syntyi vahva vaikutelma siitä, että keskusteltavaa jäi runsain mitoin seuraavillekin kerroille. Näitä keskustelujakin ajatellen julkaisemme nyt tämän kirjoituksen yhteydessä Johnsonin esitelmän kokonaisuutena Timo Leinosen suomennoksena.
Runsas 200 vuotta sitten John Keats kirjoitti pitkän romanttisen runoelman Endymion. Endymion on nuori paimenkuningas, joka rakastuu kuun jumalattareen, Cynthiaan. Hänet tuomitaan elämään nukkuen ikuisesti nuorena pysyen luolassa kuun jumalattaren rakastajana.
Runsas sata vuotta sitten siitä julkaistiin osia Jaakko Tuomikosken suomentamana. Timo Leinonen aloitti noin kolme vuotta sitten neliosaisen runoelman suomennoksen. Ensimmäinen runonäytelmä teoksesta esitettiin kesällä 2021 ja kaksi seuraavaa kuluvana vuonna. Kaikkiaan erimuotoisia esityksiä on ollut kymmenkunta. Kaikki kolme näytelmää ovat Maaret Perälän sovittamia ja ohjaamia. Runonäytelmäprojekti on nyt valmis.
Ohessa on seitsemän runoa, jotka perustuvat filosofi J. E. Salomaan kirjan Totuus ja arvon teksteihin. Kirja on julkaistu vuonna 1926.
Runot ovat ikään kuin välineitä tehdä tutkimusmatka runouden ja filosofian rajalle. Tarkoituksena on löytää vastauksia kysymyksiin: Onko ylipäänsä tämmöistä rajamaastoa olemassa ja jos on, onko sillä jotain annettavaa tutkimusmatkailijoilleen?
Runoelman ensimmäinen osa Endymion ja Peona. Kustantaja Sovittelu.TL. Hankintatiedot löytyvät tästä
Runoelma kertoo paimenkuningas Endymionin tarinan, jonka kirjoitti romantiikan ajan suuri runoilija John Keats (1795 – 1821) Homerokse n kertomusten innoittamana 1817. Se on kaunis ihmismielen ja luonnon kuvaus, jolla on paljon annettavaa myös nykyihmiselle. Näin uskoo ainakin kirjan suomentaja, Timo Leinonen.
Endymion-ryhmän muusikko englannin kielen ja kirjallisuuden professori Anthony Johnson kertoo musiikin luomistyöstään runoelmaan
John Keatsin Endymion-teos (1818) – missä kuun jumalatar rakastuu paimenkuningas Endymioniin – on elävärunoelma unelmista unelmissa. Se on osaksi tutkimista siitä, mitkä tekijät yhdistävät ja mitkä taas erottavat ihmisen näennäisen todellisuuden hänen mielikuvitusmaailmastaan.
Mutta ennen kaikkea runoelma on näiden ihmisen kahden maailman harmonista rinnakkaiselon juhlaa ja yhteistyötä näiden maailmojen välillä. Keats oli hyvin tietoinen näiden maailmojen yhteyksistä, sillä hän oli sekä lääkäri että runoilija.
Turun Lausuntakerho ry:n tuottama runo- musiikkiesityksen KAIVO ensi esitys oli 27.9.2020 Martin kirkossa. Esitys oli vaikuttava. Seuraavassa kaksiosaisessa artikkelissa sivulla esitellään yhden katsojan, Irmeli Helinin ja sen jälkeen yhden esittäjän, Timo Leinosen kokemuksia ja ajatuksia heidän itsensä kertomina.
Esityksen perustana on Lasse Vahtolan käsikirjoitus Jylhän Talvisotaan liittyvästä Kiirastuli -runokokoelmasta. Esityksen ohjaaja ja kertoja Maaret Perälä on muokannut käsikirjoitusta uudistaen runojen esitysjärjestystä ja lisäten muutaman runon Jylhän muusta tuotannosta.
Musiikista ja lauluista vastasi The Blond Aleksandra, eli Auni Franti, Varpu Ruohonen ja Lasse Vahtola. Lausujina olivat Timo Leinonen, Matti Pennanen, ja Reijo Virtanen.
Joulukuun FiloCafe iltaa vietettiin klassillisen maailman runouden merkeissä. Runoesitysten, pohdinnan ja keskustelun kohteena oli John Keatsin Endymion runoelman I kirja, jonka Timo Leinonen on suomentanut.
Aluksi kääntäjä selvitti lyhyesti John Keatsin runoilijan elämää, runoutta ja käännöstyötään. Sen jälkeen Maaret Perälän ohjaama runoryhmä esitti valikoituja osia Endymion runoelmasta keskustelun pohjaksi.
Korona -rajoitusten takia tilaisuus pidettiin suljettuna työryhmän sisäisenä harjoittelu- ja keskustelutilaisuutena. Keskustelu oli vilkasta ja innostunutta antaen uskoa Endymion -hankkeen toteutumiselle.
Keskustelut jatkuvat. Seuraavaksi yritämme luoda esitykselle kehystarinan. jolle voisimme sitoa Keatsin Endymionin I kirjan runosäkeet helpommin avautuvaksi kokonaisuudeksi.
Alla on muutama osa näistä esitetyistä otteista runoelmasta.
